Rakastan koneita ja vimpaimia. Siksi olen kehittänytkin lähes epäterveen suhteen tietokoneeseeni. Syksyllä olin aivan murheen murtama kun rakas luotettava kumppanini alkoi oirehtia. Laitteistoa uusittiin ja vikaa etsittiin, mutta ongelmat jatkuivat. Hermot alkoivat mennä siinä vaiheessa, kun päivitysten ja varmuuskopioinnin tiimellyksessä hävitin osan piirroksistani lopullisesti. Onneksi olin kaikkein tärkeimmät tajunnut kopioda muistitikulle. Niinpä sitten tammikuussa tilasin uuden perheenjäsenen, läppärin (jonka teknisiä tietoja en ala tässä esittelemään, koska niillä ei ole itselleni suurtakaan merkitystä). Nyt voin heti piirrettyäni tallentaa kuvan myös läppärille ja näin ollen myös jatkaa piirtämistä missä ikinä huvittaakin. Ja mikä parasta, pöytäkoneenkin ongelmat lopulta ratkesivat.Tietokonepöytä ei todellakaan normaalisti ole noin tyhjä kuin kuvassa. Maalaan siinä pikkutauluja, syön, meikkaan. Ruokapöytä on täysin vieraita varten.
En tiedä olisiko elämäni näin nörttimäistä jos en koskaan olisi keksinyt alkaa piirtelemään koneella. Sen lisäksi, että kone on äärettömän hyödyllinen monella tapaa, on se minulle täysin välttämätön työkalu. Rakastan sen loputtomia mahdollisuuksia. Piirrän kuvan ja sen jälkeen voin leikitellä sillä, vaihtaa värejä, kontrasteja, mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti