Reipas raparperiretki

Tein jokin aika sitten murmur-seulalla (itseasiassa niitä on kaksi, iso ja pieni) tällaisen olkalaukun itselleni. Laukku on Seppälästä, mutta kaipasi mielestäni vähän piristystä. Tykkään tuollaisista laukuista, jotka saa näppärästi olan yli roikkumaan. Marimekon laukuissa on ihania kuoseja, mutta yhtä käytännöllisiä ne eivät missään tapauksessa ole. Ehkä joskus opettelen ompelemaan kunnolla ja teen sitten jostain kivasta kankaasta itse laukkuja. Jos lähitienoilla järjestetään jonkinlaista ompelukurssia niin olisin pää kolmantena jalkana menossa. Ja jos käsityönopettajani olisivat kuolleita niin kääntyilisivät haudoissaan. Ala-asteella olin todella turhautunut koko käsityö-aineeseen. Tunnit pääasiassa tanssein pöydällä tai olin sen pöydän alla piilossa. En tiedä mistä tämä vastenmielisyys käsitöitä kohtaan kumpusi, mutta minua ei varmaankaan kiinnostanut sitten tehdä niitä tylsiä juttuja mitä siellä tehtiin. Nyt on asiat vähän toisin.

Tänään lyhensin housuista lahkeet liimanauhan avulla, tuli ihan loistavat. Toivottavasti liima vain kestää. Oon tällainen töppöjalka 154,5 cm, joten jokaisista housuista pitää ne lahkeet aina lyhentää. Nyt kun pengoin kaappia niin löytyi parit housut, joita en ollut oikeastaan kertaakaan pitänyt, olivat olleet hiukan liian pieniä. Nyt ne menivät oikein mukavasti jalkaan, joten päätin ottaa ne käyttöön. Loistavaa, eipä tarvitse tehdä vaateostoksia aivan heti. Kaapissa on vielä parit housut, jotka menivät nippanappa kiinni, joten siitä saan sitten seuraavat, kun vielä muutamia kiloja tippuu.

Värinokkonen kukoistaa

Eilen leivoin jonkinlaista pitsarullaa, siitä tuli tosi hyvää, mutta itselläni on joku ihmeen vaiva nykyään, että kun laitan jotain hyvää, niin sitten sitä ei lopulta edes tee mieli. Nyt lähinnä etoo ajatuskin, että söisin niitä. Joten pakastan ne ja vien ylläriksi miehelle.