Olipas eilen rankka päivä. Lähdimme yhdeltä äidin kanssa kaupunkiin, auto piti viedä huoltoon ja mennä katsomaan mummun siskon tietokonetta, jossa oli jotain vikaa. Äiti teki hänelle myös jalkahoidon ja sitten juotiin kahvit ja rupateltiin. Tämä mummun sisko on mainio tapaus, ikää on reilusti päälle 80, mutta eipä sitä paljon mistään huomaa. Olen opettanut hänelle sähköpostin ja netin käytön, ikä ei koskaan ole este minkään uuden opettelulle. Sähköpostia hän sitten lähetteleekin äitini kanssa ja joihinkin lehtiin menevät jutut sitä kautta.

No mutta kuitenkin, lähdimme sitten autoa hakemaan kävellen ja päädyimme matkalla kirpparille, jossa emme olleetkaan ennen käyneet. Löysin sieltä upean salsa-hameen, pari hyvää toppia ja mukavan paidan, euron kappale. Nyt laitoin ne pesuun, kun haisivat kirpparille. Auto ei vielä ollut valmis, joten kulutimme aikaamme kaupoissa ja puutarhamyymälässä, josta tuon pöllönkin bongasin.

Auton saatuamme kävimme pikaisesti vielä ruokakaupassa ja sitten kiireen vilkkaa kotiin, kello olikin jo seitsemän. Minun pitikin sitten melkein heti lähteä näytelmäporukan vuosikokoukseen, siellä oli onneksi makkaraa ja salaatteja tarjolla, kun en ollut ehtinyt edes syömään koko päivänä. Nyt on vieläkin kroppa ihan jotenkin poikki, tuli kai sitten eilen käveltyä huomaamatta paljon ja muutenkin seisoskeltua jalkojen päällä.

Tänään pitäisi siivota ja pestä pyykkiä ja tiskiä.

Ai niin. Piti valittaa, että työkkäriin ei tietenkään vieläkään käynyt todistukseni, kun siinä oli väärä sanamuoto. Ei saa lukea, että "on päättänyt opintonsa", pitää lukea että "on eronnut". Vaikka en tietääkseni kyllä ole mistään eronnut, koitin sitä siellä kovasti selittää, mutta ei sitä taidettu ottaa kuuleviin korviin. Meillähän tuo koulu koostui erillisistä vuosista, enkä vain nyt sitten jatkanut sitä kolmatta. Eli tuolla koulussa voi olla vuoden tai kaksi tai kolme, miten itse haluaa. Noh täti työkkäristä lupasi soittaa koululle ja kysyä, toivottavasti ne siellä osaavat selittää sille mitä pitääkin. Otti vähän suoraan sanottuna aivoon.

Pää hajoaa kun stressaan. Ensi tiistaina olisi miehen kanssa käytävä Helsingissä ees taas Judas Priestin konsertissa. Eihän siinä mitään, oon odottanut sitä reissua koko kevään ja olin innoissani lähdössä. Miehen piti hommata lentoliput, kun se saa alennuksia niistä, mutta kun se on niin pihi niin alennuksienkin kanssa liput olivat hänen mielestään liian kalliit. Joten autolla pitäisi mennä.

Ahdistaa ja oksettaa ajatuskin. Joitakin vuosia sitten olimme äidin kanssa kolarissa, jossa kuorma-auto ajoi meidän automme perään. Siitä lähtien olen potenut tätä autokammoa. Ajaa voin aivan huoletta, mutta kyydissä istuminen on yhtä kärsimystä. Sitä ajamistakin kyllä stressaan oudoissa paikoissa. En tiedä nyt onko minun mitään iloa tuonne lähteä, kun tiedän että koko reissu olisi yhtä pelkäämistä. En kyllä haluaisi mieheltä reissua pilata, tiedän ettei se kuitenkaan lähde ilman minua sinne.

En saa unta kun mietin kaikkia kauhuskenaarioita ja sitä että voinko tehdä niin paskasti että sanon etten halua lähteä. Ja jos en nyt lähde, niin pääsenkö tästä kammosta ikinä?

Teki kovasti mieli jotain hyvää kahvin kanssa, joten tein lettuja. Tai oikeastaan blueberry pancakesseja ilman niitä blueberryjä. Tuo on sellainen resepti mihin olen ihastunut ikihyväksi, en enää muunlaisia lettuja teekkään.

Tästä tulee viisi pikkuplättyä, joten jos on isompi pannu, niin kannattaa tehdä ainakin kaksinkertainen annos

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tsk leivinjauhetta (ite kyllä laitan vaan yhden teelusikallisen)
1/2 tsk suolaa
1/2 dl sokeria (puoli korkillista nestemäistä hermesetasta)
40 gr voita (en oo ollu kovin tarkka tämän kans, yleensä laitan vähemmän)
2 dl maitoa
1 muna

Ja jos tahtoo näistä niitä mustikkaplettuja niin:

2 dl mustikoita

Oon ollut todella laiska koko päivän. Voi johtua siitä, että nukahdin eilen ennen kahtatoista ja heräsin sitten viideltä aamulla ja valvoin pari tuntia. Seuraavan kerran heräsin joskus yhdeltätoista ja sitten taas jossain vaiheessa nukahdin ja heräsin kahdelta. Jotain tekemistä voi olla myös allergialääkkeillä, ne kun pistää välillä väsyttämään niin turkasesti.

En oo koskaan oikein välittänyt valokuvaamisesta, mutta nyt huomaan innostuneeni siitä ihan uudella tavalla, ehkä osittain tämän blogin ansiosta. Huomasin jopa suunnittelevani kuvausretkeä johonkin kivaan paikkaan. Sellaisen vielä epäilemättä tulen toteuttamaankin. Pitäisi olla vain joku näppärä digipokkari, jota voisi aina pitää mukana, tuo miehen kamera on vähän liian suuri esimerkiksi lenkille raahattavaksi.

Tämä tuli eilen postissa, Collective toolssin kokkiveitsi. Äidin synttärilahja minulle. Olipa muuten mahtavaa leikata tomaattia kun ei tarvinut hampaat irvessä sahata.

Keksin laittaa aikanaan kirpparilta löytämäni Cultin sokeriastian yrttien kanssa samaan riviin. Sitruunamelissa nuupahti niin totaalisesti, että se oli pakko heittää menemään, joten tuohon astiaan jäi tyhjä paikka. Löysin tuon sokeriastian siis parilla eurolla kirpparilta, siellä oli erään sisustusliikkeen jämät myynnissä, joten ihan uutta tavaraa sai tosi halvalla. Nuo yrttiastiat eivät siis tokikaan ole Cultin.

Omppuja pitää aina olla. Jos vain muistaisi joskus myös syödä niitä, eikä vain pitää esillä.

Tunnelmoin kynttilöiden valossa nyt kun vielä on öisin jonkin verran pimeää. Soimassa on yksi ehdottomista lempparilevyistäni Stingin The Soul Cages. Ehkäpä herran paras tekele ikinä. En tiedä miksi minulle on kehittynyt tähän levyyn niin voimakas tunneside, mutta en vain voi kuunnella sitä ilman että sydän hyppelee ja tuntuu hassulta.

Eilen olin vesillä pitkästä aikaa. Isä ja veljeni ovat osakkaita venefirmassa, jota pyörittävät tädin miehen ja tämän veljen kanssa. Mieheni oli myös mukana, koska tuollaisen ison veneen vesille laskemisessa tarvitaan vähän jämerämpää kalustoa ja heiltä kotoa maatilaltahan sitä löytyy. Mieheni on lisäksi sivutoiminen ammattikalastaja, joten muutenkin vähän elämä pyörii noiden veneiden ympärillä. Hytissä oli oikein mukava istuskella ja katsella veden pärskymistä.

Äidin kanssa toimme koko päivän uurastaneelle miesväelle kahvia ja lettuja ja tädin leipomia pullia. Koko päivä menikin melkein siellä satamassa ja niitä eväitä valmistellessa. Sinänsä harmittaa etten sitten ehtinyt lenkille, tai olisin hyvin kyllä ehtinyt, mutta olin niin poikki etten jaksanut.

Tänään kävin työkkärissä selvittelemässä asioita ja luulin kaiken menneen hyvin kunnes sieltä nainen soittikin, ettei koulun antama todistus kelpaa. Pitäisi olla jokin erotodistus tai tutkintotodistus. Meiltähän ei koulusta miksikään valmistunut, tuollainen maksullinen taidekoulu siis kyseessä. Soitin sitten koululle ja lupasivat sieltä postittaa jonkinlaisen todistuksen opintojen päättymisestä. En siis ole eronnut suinkaan koulusta, en vain jatka kolmatta vuotta, koska ei kertakaikkiaan ole varaa.

Aloin etsimään vanhoilta cd:iltä erästä piirrustusta, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin pienet kuvat muutamien vuosien takaisesta opinnäytetyöstäni. Olen onnesta ihan suunniltani, sillä olen luullut että tuo aivojeni lapsi on ikuisesti kadonnut bittiavaruuteen. Suoritin opintoni työvaltaisesti, eli olin samalla ko. oppilaitoksessa töissä, valmistamassa kaikenlaista markkinointimateriaalia ja hoitamassa nettisivuja. Niinpä tein opinnäytetyönkin sitten työläppärillä. Koulun atk-vastaava ei kuitenkaan minuun sitten voinut sen vertaa luottaa, että olisi antanut minulle oikeudet polttaa levyjä sillä koneella, joten lähtiessäni talosta opinnäytetyö oli yhä läppärin uumenissa. Pyysin kyllä kauniisti ko. henkilöä sen minulle sieltä polttamaan ja lähettämään postissa, mutta eipä ole vieläkään postia tullut.

Silloin vielä luulin, että minulla on jossain itselläni edes jonkinlainen kopio työstä, joten en sitten soitellut sen cd:n perään, ajan myötä sitten karmea totuus vasta paljastui. Nyt löysin sentään nuo kuvat. Kyseessähän on siis kuvittamani ja taittamani pienoinen runokirja. Runot olen kirjoittanut aikoja sitten, mutta kuvituksen tein myöhemmin. Ehkä voisin noiden kuvien pohjalta rakentaa koko kirjan uudelleen.


Tässä vielä tuo kuvan runo, jos tuosta ei saa selvää:

Ankkalammen Analysointi

Ankkalammella kuhisi,
kaislikossa suhisi,
siellä huhuttiin olevan jotain hyvin salaista,
jotkut puhuivat jo valaista!

Eilen kaikki oli alkanut,
tutkimusryhmä oli saapunut,
pensaista otettiin näytteitä,
etsivät salaisia lähteitä.

Seuraavana aamuna kaikki oli ohi,
lammikosta löytyi vain mädännyt lohi.
Lammessa oli sinilevää,
yksikään kala ei enää liikauttanut evää.

Tutkijat julkistivat tylyn lausunnon,
ja kertoivat järven kunnon.
”Järvestä löytyi sitä ja tätä,
lisäksi sen pohja oli mätä.”

Niin Ankkalampi haudattiin
ja tutkijoille palkat maksettiin.
Lehtiin kirjoiteltiin juttuja,
kutsuttiin kylään tuttuja,
Ankkalammesta aina puhuttiin,
siitä monta vuotta vielä huhuttiin.

Onneksi ei ole rahaa, muuten tilaisin heti tuon Nanson ihanan Ensikohtaaminen-lakanan Net-Anttilasta. Siellä oli myös Nanson Siili-lakanoita, jotka nekin ovat kyllä himoitsemiseni kohteena. Siili pöksyt ja paita minulla jo onkin, joskaan ei täysin sellaiset kuin halusin alunperin. Mutta söpöiset silti. Oon vähän lapsellinen.

Äidin kanssa saatiin jonkin verran ikkunoita pestyä, jatkan sitten ensi viikolla urakkaa. Tulin kotiin nukkumaan kun niin väsytti, ja sainkin jonkun tunnin ehkä unta, kunnes naapuri käynnisti moottoripyöränsä. Voin ihan rehellisesti sanoa vihaavani niitä rakkineita, en voi alkuunkaan käsittää miksi niistä pitää lähteä niin jumalaton ääni. Noh, oon näiden äänien kanssa vähän tällainen yliherkkä muutenkin, mutta uskoisinpa että monen muunkin mielestä moottoripyöristä lähtee suhteettoman kova pörinä. Onneksi miestäni eivät moottoripyörät kiinnosta tippaakaan.

Illalla odottaa iloinen Euroviisukatsomo ystävän luona. Ovat kuulemma kaikenlaista herkkua sinne varanneet ja mukavaa porukkaa on koolla. Joten sinne siis suuntaan tänään. En tiedä ehtiikö miekkonen käymään ennen sitä, mutta jos ei tänään nähdä, niin se tietää huomiselle sitten tuplasti kainaloaikaa, joten ei haittaa. Olipas imelää lässytystä.

Kohta saunaan.

Sain pitkästä aikaa piirrettyä koneella jotain, olen varsin tyytyväinen itseeni. Lisää ideoita löytyy kunhan saan aikaiseksi alkaa niitä toteuttaa.

Eilen oli ihana ilma ja tein taas pitkän lenkin vanhempien luokse, sitten mies haki minut sieltä ja tulimme luokseni syömään ja höpisemään. Illalla käskin äidin kahville ja kummasti sen vierailun aikana tiskit katosivat ja muutenkin paikat siistiytyivät. Tykkään maailman eniten järjestellä paikkoija silloin kun joku muukin on samassa huushollissa hääräämässä. Vein äidin kotiin ja otin auton itselleni.

Myöhemmin suuntasin ystävälle käymään ja sieltä jatkoimme toiseen kyläpaikkaan, jossa istuimmekin useamman tunnin ja pohdiskelimme kaikenlaisia asioita, oli oikein mukavaa. Kotiin tulin vasta kahden jälkeen ja piirtelin tuota kuvaa vielä tunnin verran. Nukuin todella huonosti kun oli niin paljon ideoita päässä.

Kohta lähden äidin kanssa palauttamaan kirjoja naapurikunnnan kirjastoon ja sitten pesemään ikkunoita vanhempien luokse.

Tänään sain itseni pitkästä aikaa lenkille, kun oli taas mukavan lämmin ilma. Tuli myös kuvattua metsässä yhtä ja toista.Vaikka ei mitään puutarhatonttu-faneja ollakaan, niin löytyy meidän kotipihasta tällainen. Hyvin piilossa elää ison kuusen juurella.

Eilen kun tulin näytelmäharjoituksista huomasin, että pyöräni on kadonnut. Se on ollut tuossa ikkunan alla, toki lukitsemattomana, kun pyörän oman lukon avain on kadonnut ja edellisen irtolukon myös. Ei ole sitten uutta lukkoa tullut hommattua, kun kuvittelin että täällä lintukodossa se saisi olla rauhassa, mutta mitä vielä! Noh, rosmo oli kuitenkin ystävällisesti jättänyt pyörän kaupan pihaan, ikään kuin vain lainannut. Hain sen sitten sieltä ja siirsin ulkovarastoon piiloon. Oli pitkän aikaa vielä hätääntynyt olo, vaikka pyörä tällä kertaa löytyikin.

Oon enimmäkseen laiskotellut ja katsonut Housea. Vanhempien luona kävin ja tuuskasin kaikenlaista äidin kanssa. Haettiin ulkorakennuksesta maanantaina myös ihana rottinkinen kärry, joka oli minulla lapsena pehmolelujen säilytyspaikkana. Se on nyt ollut varastossa pari vuotta, kun joku päästä vajaa on sen sinne kantanut, eikä ole ajatellut että se voisi mennä pilalle siellä. Kärryn reunan ympärille oli kieritetty jostain syystä rautalankaa ja päivän hyvä työ olikin irroittaa se. Nyt kärry pitäisi vielä hellävaraisesti pestä ja maalata uudelleen. Haluaisin kovasti tuoda sen omaan asuntooni, mutta pelkään pahoin, ettei täällä ole mitään paikkaa sille. Kuntoon se nyt joka tapauksessa laitetaan.

Lenkille oli vakaa aikomus mennä, mutta suunnitelmat kariutuivat, koska unohdin apteekissa käydessäni viedä ruokaostokseni omaan kotiini. Ajatuksena oli lenkkeillä vanhemmiltani metsän kautta kotiin, mutta eihän sitä oikein niiden ostosten kanssa voinut tehdä. Illalla on vielä näyttelmäharjoitukset, että saattaa olla etten tänään sitten mene lenkille. TänäänKÄÄN. Syytän huonosta lenkkeilyviikosta ihan vain ja ainoastaan säätä.

Keksikää mulle sarjoja seurattavaksi, kun kaikki jota seuraan jäävät kesätauolle.

Tällaista maalausta tänään. Vielä vähän hiomista ja kaikkia pikkujuttuja tehtävänä, mutta alkaa se aika valmis olla.

Tämä oli eilisen penkomisreissun parhaita löytöjä, ihana ruskea koirakannu. Koiran nenä lähtee perhosineen irti ja sisällä voi sitten pitää mitä juomaa haluaa. En edes muistanut, että tällainen on olemassa, ennen kuin näin sen. En usko, että mummukaan muistaa mistä on koiran aikanaan hankkinut. Minkäänlaisia leimoja tai merkintöjä en hätäisellä tutkimuksella ainakaan löytänyt, joten koiran alkuperä on ainakin tällä hetkellä hämärän peitossa. Asuinpaikan se sai keittiöni maustehyllyltä.

Ilmoittauduin työkkäriin netin kautta ( oli muuten aika tappeleminen, että sai ne sivut toimimaan, hyvä työkkäri ). Pitäisi kuitenkin perjantaina käydä siellä oikein näyttäytymässä, jotta saisi raha-asiat rullaamaan eteenpäin. Tili on aika kehnoissa kantimissa tällä hetkellä ( ostakaa tauluja tai printtejä tai jotain multa!). Tuntuu, että jatkuvasti teen töitä, julisteita, mainoksia ja ties mitä muuta, mutta mistään ei tule rahaa. Ahdistaa vähän.

Pengottiin tänään äidin kanssa heidän ulkovarastoansa ja teimme kaikenlaisia löytöjä, niistä on tulossa runsaasti kuvasaastetta kunhan saan kameran akut ladattua taas. Yksi löydöistä oli eräs lapsuuteni rakkaimmista keppihevosista; Eri-kiva. Otin siltä raakalaismaisesti pään irti ja heitin pikapesuun. Kuivattuaan "Erkka" pääsee minun luokseni asumaan hieman uudistettuna. Kuvassa hän poseeraa vasta pestynä.

Kohta pitäisi taas näytelmäharjoituksiin, koitan tässä kerätä voimia siihen, koska olen aikalailla väsähtänyt.

Koska en kauheasti välitä niistä Arabian muumikupeista, niin olen hankkinut itselleni tällaisen Yamakan Mymmeli-kupin, hankin varmasti joskus tulevaisuudessa samaa sarjaa olevan Pikkumyyn ja Nuuskamuikkusen. Mitähän minä näillä kaikilla kupeilla oikein teen?

Päivä on mennyt tässä aika mukavasti. Käytiin pappan 80v syntymäpäivillä, joita siis juhlittiin ihan vain perhepiirissä. Tuntuu, että koko ajan on jotain juhlia ja kahvitteluja. En tosin ottanut tuolla edes täytekakkua, vähän vain voileipäkakkua, joka oli kyllä varsin hyvää.

Sitten tulikin kaveri kylään ja kohta tulee toinen. Itse pitäisi myös mennä kolmannelle kaverille pyörähtämään ja miehenkin pitäisi jossain välissä tulla käymään. Ai niin ja olisi hyvä tietenkin ruokaakin laittaa ja syödä.

Mekastavat naapurit lähtivät tänään, tulevat ehkä myöhemmin kesällä takaisin, mutta ainakin kuukausi nyt ihanaa hiljaisuutta tiedossa.

Tänään heräsin hirvittävään päänsärkyyn joskus kahdeksalta. Laitoin äidille viestin, että jos voisi toimittaa minulle särkylääkettä, kun ei itselläni ollut ja kipu oli aika sietämätöntä. No, äiti toi lääkettä ja nappasin niitä muutaman ja menin takaisin peittoihin, heräsin yhdeltä ja päätä särki edelleen. Ei tosin niin pahasti, joten päätin, että lähdenpä vähän ulkoilemaan.

Soitin veljelle ja kysyin josko he vaimonsa kera lähtisivät kanssani metsälenkille ja niin sitten teimmekin kuuden kilometrin lenkin läheiselle kalliolle ja takaisin. Minulle tuli toki se seitsemän kilometriä, koska ensin kävelin heidän luoksensa, josta sitten jatkoimme matkaa. Veli vaimoineen asustelee samalla peltoaukiolla vanhempieni kanssa, ostivat mummon talon, kun tämä muutti hoitokotiin.

Vanhempiemme talon takaa lähtee ihana metsätie, jota on mahtava lenkkeillä, sitä pitkin siis nytkin kuljimme. Tie haarautuu moneen otteeseen, joten joka kerta voi valita vaikka erilaisen reitin, lisäksi metsässä on polkuja, joita on myös mukava seikkailla. Osaan lähimetsien polut ja tiet, mutta kauempana en oikein osaa suunnistaa. Veljeni sen sijaan on mopoillut niitä etäisempiäkin polkuja pitkin useamman kerran, joten hän tuntee reitit. Löysimme veljen kavereidensa kanssa rakentaman nuotiopaikan liki viidentoista vuoden takaa.

Lenkin jälkeen olimme aika uupuneita kaikki, joimme vissyä ja kahvit kaiken päälle, sitten veli toi minut kotiin. Myöhemmin grillailtiin miehen kanssa ja höpötettiin joutavia. Oikein hyvä päivä, paitsi että nyt on taas pää kipeä.

En ole kamalan ihastunut Arabian muumimukeihin, mutta muutamia on pitänyt itselle hankkia. Ylioppilaslahjaksi sain Mamman ja Pappan ja eräänä jouluna toivoin mieheltä Vilijonkan. Nyt on alkanut kiehtoa tuo Tiuhti ja Viuhti, ehkä se onkin sitten se ensi joulun toive.

Tänään käytiin äidin kanssa kirpparilla. Löysin kankaanpainoseulan ja ihan mukavan topin. Muuallakin käytiin ostoksilla ja löysin pitkähihaisen paidan, jota voi tällaisilla kylmemmillä keleillä käyttää lenkillä. Myös kehyksiä ostin ja ajattelin kehystää jotain omia töitä valmiiksi ja sitten myydä. Olin todella poikki reissun jälkeen, vaikka ei siellä kauaa mennytkään.

Nyt alan katsomaan tuota jääkiekkoa, tähän asti oon vain kuunnellut toisella korvalla.

Huh, koko päivä meni siivotessa, todella kuurasin koko asunnon. Olikin illalla sitten mukava ottaa vieraita vastaan, tosin isällä ja veljen vaimolla oli jotain menoa, joten paikalla oli vain äiti ja veli, mutta mukavaa sekin. Veli toi tulostimeen musteita, oikein toivottu lahja, äidiltä on tulossa Collective toolssin kokkiveitsi, kunhan sen posti tuo. Yksi ystäväkin samaan kahvipöytään vielä mahtui.

En leiponut mitään kakkua, vaan ostin läjän bebejä. Eipä sitten jää sitä kakkua tuhottavaksi jääkaappiin. Sitäpaitsi en edes mistään kakuista niin paljon tykkää, bebet on paljon parempia.

Mies ei samaan kattaukseen vielä ehtinyt, vaan tuli vasta myöhemmin, näytelmäharkkojen jälkeen (mulle tulee harkoista mieleen aina jotkut rakentamiseen käytettävät elementtiharkot, ärsyttävä sana). Mies toi suklaalevyn, mutta sanoin että se saa viedä sen saman tien pois, koska en halua pitää tässä huushollissa nyt ylen määrin mitään herkkuja. Ois pitäny sanoa sille, että haluan kukkia.

Harjoitukset menivät mukavasti ja sielläkin muutama ihana ihminen minua muisti. Olen kovin otettu.

Nyt on vähän sellainen tyhjä olo, kun on koko päivän hikipäässä touhunnut. Mieskin oli niin väsynyt, ettei jaksanut tässä kovin kauaa olla. Noh, huomenna toivottavasti laatuaikaa sitten enemmälti.

Arvatkaa kenellä on synttärit tänään! =D

Ehkä vähän itserakasta täällä mainostaa, mutta saa sitä olla itseänsä täynnä yhtenä päivänä vuodesta. Illalla tarkoitus kahvitella perheen kesken, ei mitään sen kummempaa.

Ärsyttää suunnattomasti nämä huonot kelit, äsken tuli jotain rännän ja veden sekoitusta, ei paljon houkuttele mennä lenkille. Tänään pistän näytelmäharkkoihin toppatakin, koska siellä paleltuu kuitenkin.

Nyt siivoilemaan, että tänne kehtaa vieraita päästää!

Hyi karmea, olipas kylmä päivä. Äiti ei ehtinytkään kanssani ostoksille, joten menin yksin vain pikaiselle pyrähdykselle. Kirpparilta en löytänyt mitään, koska en osaa ostaa mitään "turhaa". Olisi siellä ollut aivan ihana Grapponia-vati, mutta eipä sitä tällä budjetilla ostettu.

Seppälästä hain halvat rintaliivit, kun entisissä alkoi vyötärön ympärys olla turhan iso. Sitten vain ruokaostoksia ja takaisin kotiin. Äitin kanssa kahviteltiin ja sitten kohta pitikin jo lähteä näytelmäharkkoihin.

Olin ihan jäässä vielä pari tuntia harkkojen jälkeenkin, joten päätin lämmittää saunan ja nautiskella oikein kunnolla. Ja voi että kun tekikin hyvää. Saunahunaja on muuten mainiota ainetta, itselläni on vielä jotain kuorivaa versiota, jonka sain miehen siskolta joululahjaksi. Löylyveteen roiskaisin savusaunan aromia ja koska saunan lamppu on edelleen rikki, niin nautiskelin kynttilän valossa taas.

Oon kertakaikkisen rakastunut Palmoliven nestemäiseen omena-saippuaan, koska en normaalisti voi mitään hajusteita käyttää, niin on ihanaa edes tuossa muodossa saada itseensä jonkinlainen miellyttävä tuoksu. Ja omena tuoksuu niin hyvälle.

Tajusin miksi taulut ovat vinossa seinällä - naapurit räivivät ulko-ovea niin voimallisesti, että nekin keikahtavat.

Äh, koitin toissailtana Suomen peliä katsellessani virkata jonkinlaista ympyrää, mutta eipä siitä juuri mitään tullut. Turhauttavaa, haluan oppia virkkaamaan semmosia nättejä täkkejä, niin kuin mummoni. Noh, pitänee vielä tutkailla netin virkkaussivuja entistä tarkemmin ja ajatuksen kanssa, ehkä sitten opin.

Sain onneksi itseni eilen lenkille, joten nyt olen taas takaisin ruodussa, kun maanantainaki tuli se seitsemän kilometriä laahustettua. Eilen vähän vähemmän, mutta tulipa kuitenkin. Lisäksi oli vielä näytelmäharjoitukset, joten tuli saatua ulkoilmaa ihan reilusti. Olisi toki ollut mukavempaa jos olisi vähän lämpimämpi ollut. En tiedä ehdinkö tänään lenkille, kun tänäänkin on harjoitukset.

Nukuin taas viime yön todella huonosti ja heräsin ihan liian aikaisin ikään kuin ennakoiden naapureiden mahdollista metelöintiä. Onneksi sain kuitenkin jatkettua unia reilulla tunnilla ja nyt ei enää väsytä. Naapuritkin ovat olleet melko hiljaa, jos ei oteta lukuun satunnaista ulko-oven räivimistä, joka muistuttaa ääneltänsä lähinnä tykin paukahdusta (tuttu ääni sekin, kun armeijalla on harjoitusalue tässä lähellä). En oikein käsitä miksi sitä ovea pitää niin antaumuksella paiskoa, minulla ihan oikeasti helisee lasit keittiönkaapissa joka kerta.

Kohta äidin kanssa kirpparille ja vähän tarveostoksia tekemään. Jee.

Sainpas vihdoinkin kuvattua ne löydöt. Nimittäin mummun ennakkoperintönä saadusta ompeluarkusta löytyi kaikenlaisia kivoja lankoja ja nyt olisi tarkoitus ihan oikeasti opetella virkkaamaan. Myös koukkuja ja puikkoja tarttui matkaan.

Nyt pitäisi saada itsensä liikkeelle, ulkona on vähän häijy tuuli, joten pitää pukea vähän lämpimämmin päälle. Tänään on pakko kiertää seitsemän kilometriä, koska olen nyt laiskotellut koko viikonlopun ja syönyt vähän liian hyvin.

Perjantain punnituksilla selvisi, että kolmessa viikossa on tippunut vain reilu kilo, mutta vyötäröltä on samassa ajassa lähtenyt seitsemän senttiä. Olin melkoisen yllättynyt, kun en itse ole mittaillut. Olen valtavan tyytyväinen. Verensokerit olivat aivan mallikkaat, joten saan edelleenkin olla ilman lääkettä.

Intouduin viime yönä ja töpöttelin peuran paitaan. Jonkinlainen luomisvimma on varmaankin tulossa kun ei saa unta ennen kuin on näpertänyt jotain pientä edes.

Löydöistäni en ole vielä saanut hyviä kuvia, joten niiden esittely siirtyy.

Väsyttää tuhottomasti, mutta jääkiekkoa pitäisi vielä katsoa ja pyykitkin on pesussa.

Eilinen juustokakku jatkoi tänään uraansa äitienpäiväkakkuna. Äidille ja mummuille vein yhdestä työstäni teettämäni postikortit, muuhun ei oikein nyt ollut varaa. Kaikkiaan on ollut oikein mukava päivä, sukulaisia nähty ja mummuja halattu. Lisäksi käytiin vanhempien kanssa paikallisessa ravintolassa syömässä äitienpäivälounas, oli aivan mahtava kalapöytä ja kaikki ruoka todella hyvää. Nyt on maha taas pömpöllään ja hyvä mieli.

Ajattelin nyt ennen löytöjeni esittelemistä, esitellä missä pisteessä näytelmäjuliste on. Keltainen taustaväri on vielä iso kysymysmerkki, ja moni muukin. Oikealla olevan viulukotelon muokkasin tunnistettavammaksi, kun sen näkemisessä oli joillakin vaikeuksia, toivon että se tästä uudesta versiosta avautuisi paremmin.

Kohta koitan vähän tällätä ja lähteä viemään äipälle äitienpäiväkakkua ja semmosta.

Tänään kävimme äidin ja mummun kanssa ostelemassa kukkia. Äiti löysi aivan mahtavan hortensian ja lisäksi omenapuun. Itselle en löytänyt oikein mitään, orkideat houkuttelivat, mutta eipä ole nyt varaa sellaiseen.


Puutarhasta tultuamme aloimme tehdä juustokakkua illaksi ja se onnistuikin todella hyvin. Tuorejuuston lisäksi laitettiin sekaan myös vaniljarahkaa, kakun päälle lakkoja, nam. Pihalla tuli myös oleskeltua ja Saima kissa piehtaroi kesäisessä auringonpaisteessa.

Illalla miehen sisko ja tämän miehen sisko, joka myöskin on hyvä ystäväni, tulivat luokseni iltaa viettämään. Siemailtiin siideriä ja grillattiin, höpistiin mukavia.

Lenkille en ole ennättänyt pariin päivään, mutta jospa huomenna. Eilen piti serkun kanssa mennä, mutta hänelle oli iskenyt yllättävä hammassärky, enkä sitten itseäni yksin saanut kiskottua hikoilemaan.

Tein myös mahtavia löytöjä tänään, mutta niistä kerron lisää kuvin kera huomenna.

On vähän tuollainen kuvan fiilis, kun naapurit taas tulivat kesää viettämään. Heille tuo asunto on kuin kesämökki ja sen mukaan siellä sitten eletäänkin, päivät terassilla ja radio pauhaa aamusta iltaan. Noh, ihan kiva että täälläkin on välillä vähän elämää, mutta ensifiilikset on kyllä syvä järkytys ja ihmetys, kun on reilun puoli vuotta saanut tästä yhteisestä terassista yksin nautiskella.

Rentoa porukkaa ovat onneks, joten mitään sellaisia ongelmia ei ole. Oon vaan niin hiljaisuudesta nauttiva ihminen, että välillä ottaa päähän tuo ylenmääräinen rymyäminen ja huutelu. Mutta eiköhän tässä pärjätä.

Kohta suuntaan terveyskeskukseen punnittavaksi ja sitten koitan repiä sen serkun lenkille kanssani. Kaunis ilma ja mukava olo.

Oon vissiin jotenki häiriintyny, kun koko ajan pitää kaikkea pinkkiä ja söpöä piirrellä.

En ole tänään saanut juuri mitään aikaiseksi, vähän siivousta ja järjestelyä, mutta eipä juurikaan muuta. Serkkua kävin moikkaamassa, kun hän tänne tuli viikonloppua viettämään.

Sovittiin miehen siskon kanssa, että grillaillaan lauantaina, ehkä myös saunotaan. Serkun kanssa mahdollisesti huomenna lenkille.

Olen tuskaillut tuon näytelmäjulisteen kanssa melkein koko illan, nyt se alkaa vaikuttaa melko siedettävältä. Pitää kuitenkin koittaa tehdä siitä monenlaisia versioita ja kysellä sitten vähän mikä porukkaa eniten miellyttää.

Katsoin tuon elokuvan jokin aika sitten. Vaikka tuo leffajuliste tuo mieleen perus scifiräpellyksen, niin sitä se ei todellakaan ollut. Koko elokuva tapahtui oikeastaan yhdessä huoneessa, jossa ryhmä ihmisiä vain keskusteli, ei siis mitään avaruusmonstereita tai ufoja. Jollakin tavalla pidin elokuvasta, mutta jotenkin niiden ihmisten reaktiot oli ylidramaattisia. En tahdo nyt kuitenkaan spoilailla tuota elokuvaa keneltäkään, suosittelen kaikille, jotka tykkäävät vähän erikoisista elokuvista.

Itse en voi sietää esim. mitään hömppäkomediaa, en kertakaikkiaan voi katsoa sellaista. Joku Bridget Jones vielä menee, mutta jenkkikomediat on lähes poikkeuksetta sellaista kuraa, että meikäläisen verkkokalvoille semmosta ei heijastella. ( Sitten kuitenkin katon jotain Desperate housewivessia ). Kauhuleffat on myös todella out, en saa niistä mitään kiksejä, en osaa edes pelätä niissä mitään.

Haluan semmosia elokuvia, jotka koskettaa ja saa ajattelemaan. Ei tuo The man from earth ihan sellainen ollut, joskin ihan mielenkiintoinen.

Pitäis mennä lenkille, mutta makaan vain niinkö joku maitovalas. Röyh.

Tänään lyhyempi lenkki ja haravointia näytelmäporukan kanssa, jotta saataisiin esityspaikka siistimmäksi. Ja saatiinhan se.

Postissa tuli lisää heppapaitoja, joita jo aiemmin tässä blogissa mainostin.

Nyt väsyttää ja koitan katsella sivusilmällä jääkiekkoa. En oikeastaan muuten siitä välitä, mutta MM-kisat on seurattava.

Oon nähtävästi niin väsynyt, etten jaksa tähänkään mitään kovin järkevää kirjoittaa.

Pistin eteiseen tuommoiset pikkutaulut. Mulla alkaa tosissaan olla näitä tauluja täällä liikaa. En kohta enää tiedä mihin niitä jemmaisin.

Outo elukka joka mua on syönyt, on mitä ilmeisimmin ollut järkyttävän kokoinen hormoonihyttynen, joita olen nyt jo pari täältä asunnostani listinyt. Oikeasti en ole koskaan nähnyt niin isoja hyttysiä. Pelottavia.

Tänään lenkkeilin seitsemän kilometriä ja erehdyin pysähtymään vanhempien luokse kymmeneksi minuutiksi, voi että olikin viluista jatkaa kun oli koko selkä hiessä ja sää ei mikään maailman mahtavin ollut. Nyt on kroppa taas aika väsynyt, mikä on sikäli ärsyttävää kun ei yhtään tee mieli nukkumaan.

Tuossapa nyt alustava luonnos näytelmän julisteeksi. Kritiikkiä ja ehdotuksia kaipaa hän. Fontit on vielä iso kysymysmerkki ja lippujen hinnat puuttuvat.

Koitan raahautua tänään taas lenkille, vaikka kolea ilma ei oikein kovasti houkuttelekkaan. Olin viime yönä reipas ja tiskasin kamalan röykkiön pois keittiön tasoilta lojumasta ja haisemasta.

Nam, kahvia ja bebe! Tänään pidän lojumispäivän, koska ulkona on aivan törkeän karmea ilma. Postilaatikolla käydessäni meinasin paleltua.

En kuitenkaan ole ollut täysin toimeton ja joutava, vaan olen soitellut työpaikoista ja lähetellyt hakemuksia. Jos nyt edes jotain pientä hommaa saisi itselle. Tässä kylällä on kokonaiset neljä vapaata työpaikkaa ja se on paljon! Normaalisti ei ole sitä yhtäkään. Siivoojanhommia ja keittiöapulaista haettiin, koitan itseäni tyrkyttää joka paikkaan.

Pitäisi alkaa työstämään näytelmän mainosjulisteita, olen tosi iloinen, että minulle annettiin se tehtäväksi. Vaikka en näytelmässä isossa roolissa olekaan, niin saan silti osallistua erillä tavalla. Logonkin suunnittelin porukalle tässä aiemmin. Kohta meidän pitäisi saada paidat joissa se logo komeilee.

Mukava päivä. Saimme äidin kanssa yhtäkkiä päähämme lähteä kaupunkiin sunnuntaiostoksille. Paljoa ei tuhlattu, mutta oli kiva käyskennellä aurinkoisessa säässä ja hypistellä vaatekaupoissa kesämekkoja ja kaikkea. Merkittävin löytö oli sellainen vyölaukku, johon saa juomapullon lenkin ajaksi. Lisäksi vähän akryylivärejä tuli ostettua ja söpöt tiskirätit keittiöön. Vanhemmille haettiin aurinkotuolit.

Reissun jälkeen olivat jalat väsyneet, kummasti sitä tulee käveltyä, kun kaupasta toiseen vaeltaa. Noh, enpä olisi lenkille ennättänytkään, joten hyvä että tuli tuossa muodossa liikuttua. Vanhempien luokse päästyämme keitimme kahvit ja lekottelimme hetken aurinkotuoleissa, sitten mies tulikin hakemaan minut ja tulimme minun luokseni grillaamaan. Pihviä ja salaattia, vähän aurajuustoa höysteeksi. Koitan karsia nopeita hiilihydraatteja ruokavaliosta pois, joten oikein oivallinen ateria oli se. Toki lenkkeilyn takia pitää niitä hiilareitakin muistaa sopiva määrä popsia. Pari vuotta sitten olin melko tiukalla VHH-ruokavaliolla, mutta pidemmän päälle se ei itselleni sopinut.

Eilen tein kyllä sitä pitsaa, joka oli kohtuullisen pahaa, koska fuskasin ja ostin kaupasta jotain kurjia valmispohjia. Sitä naposteltiin miehen kanssa kun katsottiin suomen jääkiekkopeliä. Lisäksi fiilisteltiin kuuntelemalla molempien lempparimusiikkia, Judas Priestiä ja suunniteltiin kesäkuussa odottavaa reissua ko. poppoon konserttiin.

Minua on toissayönä ilmeisesti syönyt joku elukka, koska käsissä on punaisin kutiavia paukamia. Inhottavaa.

Sain maalattuakin jotain vaihteeksi. Kuvassa vähän ikävästi salama heijastelee.

Kävimme äitin kanssa koluamassa kivoja metsäteitä ja pellonreunaa. Kurki kaarteli komeasti pellon yllä. Kahvit join veljen luona. Kotona laitoin pitsaa ja lämmitin pitkästä aikaa saunan. Tunnelma oli just kohdallaan, saunasta on lamppu rikki, joten piti viedä sinne kynttilä. Saunahunajaa iholle ja rauhaisaa olemista. Kohta korkkaan siiderin ja menen terassille nautiskelemaan ihanasta illasta.

Piirtelin peurataulusta tietokoneversion ja leikein vähän väreillä.

Mietin, että lähtisinkö kirpparille käymään, mutta olen niin pa. että ei taida tulla kysymykseen nyt. Maanantaina tulee ne viimeiset opintotuet ja menevät saman tien sähkölaskuun ja läppärin osamaksuun. Ahdistaa. Tauluja ei ole juurikaan mennyt kaupaksi.

Oon myös miettinyt, että olisi melkein pakko hommata auto, jotta voisi edes teoreettisesti kulkea töissä, jos niitä töitä nyt koskaan mistään saa. Täältä ei kulje ainuttakaan bussia kylän läpi kesäisin, koko julkinen liikenne loppuu kun koulut loppuvat. Isolta tieltä toki menee pikavuoroja ohi, mutta sitten pitäisi olla vielä lisäksi kyyti sinne ison tien varteen ja pikavuorothan maksaa vielä ekstraa. Mutta siltikään en muuta täältä pois enää mistään hinnasta.

Ahdistaa kun en saa piirrettyä mitään uutta. Siksi ei kuvaakaan tällä kertaa.

Jostain syystä väsyttää hirvittävästi, vaikka nukuin oikein kunnolla ja pitkään, varmaan juuri sen takia väsyttääkin. Tosin heräsin ensimmäisen kerran kahdeksan jälkeen, kun joku miekkonen oli tullut rakentamaan ojan yli uutta siltaa tuohon ikkunani alle. Vanha silta alkoikin olla jo melko raihnainen, että hyvä kun rakensi. En vain saanut siinä metelissä muutamaan tuntiin nukuttua. Mutta muuten uni oli oikein sikeää ja hyvää.

Ystävän luona istuin iltaa ja syötiin sitä hänen tilaamaansa juustokakkua, joka oli kyllä todellinen pohjanoteeraus, siitä oli ilmeisesti kokonaan unohtunut makeutus, aika hirveän makuista oli. Noh, koitan niille syntymäpäivilleni tehdä parempaa.

Sykemittari unohtui miehen autoon, joten en oo viitsinyt mennä lenkille ennenkuin saan sen takaisin. Lupaan sitten pitää lepopäivän kun sataa, eikä ole näin ihana ilma.

Huhhuh, mikä keli, kunnan sääasema näyttää 22,5 lämpöastetta. Olimme tänään taas pihalla harjoittelemassa näytelmää, läkähtyähän sinne meinasi. Vapun kunniaksi mukana oli kaikenlaista pikkupurtavaa ja simaa ja munkkeja ja serpentiinejä ja kaikkea mahdollista, oikein mukavaa. Ikävänä asiana mainittakoon, että esityspaikalta löytyi harjoitusten aikana viisi punkkia, joten jatkossa ei kyllä parane siellä ruohikossa makoilla.

Eilen olisi ollut mahdollisuus mennä kavereiden kanssa grillaamaan ja iltaa viettämään, mutta kroppa oli toista mieltä. Olin niin fyysisesti väsynyt, että en yksinkertaisesti kyennyt lähtemään mihinkään. Lenkkeillyt vähän liikaa. Mieskin jo käski vähän rajoittaa. Mutta kun on niin ihanat ilmat!!! En malttais millään pitää lepopäivää ja olla vaan. Ehkä mieluummin näin päin, kuin niin kuin ennen, että sai väkisin itsensä lenkille pakottaa.

Lihasoppaa on taas tulossa, mies tulee syömään kunhan ehtii. Itse tuli jo tuolla harkoissa naposteltua kaikkea ihanaa sen verran, että kamala nälkä ei ole, mutta tiedän että tuosta tulee taas niin hyvää etten malta olla ottamatta edes pikkuisen.