Punainen paita

Pahoittelen huonoa kuvaa ja taustalla näkyvää vessaa. Mutta siis tänään kävin hakemassa tuon punaisen paidan, kun se musta samanlainen on niin mukava päällä. Ajattelin että kun kerrankin löysin pitkähihaisen paidan, josta pidän, niin parempi niitä on olla sitten useampi kappale.

Huomenna sitten pitäisi alottaa kuntokuuri ja oon ihan kohtalaisen motivoitunut. Jääkaapissa on edelleen kaikkea sinne kuulumatonta, mutta enpä raaski niitä heittää menemäänkään, niin säännöstelen niiden syöntiä sitten ensi viikon aikana ja toivon mukaan pääsen niistä sen aikana eroon. Sitten lataankin kaapin täyteen kasviksia.

Päätös

Maanantaina alkaa sitten tiukka kuntokuuri. Tarkoitus olisi heittää joka päivä 6-7km lenkki ja tarkistaa vähän ruokavaliota. Jos ens kuun aikana saisi viisi kiloa tippumaan niin olisin tyytyväinen.

Kuukausi on tässä nyt aikalailla lusmuiltu ja jääkaappiinkin on eksynyt kaikenlaista sinne kuulumatonta. Onneksi paino ei ole mihinkään tässä ajassa vielä noussut, mutta epäilemättä nousee tällä menolla.

Kirjoitan tämän tänne, jotta päätös oikeasti konkretisoituu, enkä voi niin helposti luistaa siitä. Vaikka voinhan toki valehdella tänne mitä tahansa :)

Tarkoitus olisi myös ottaa ohjelmaan viikottaiset jumpat. Kummisetäni vaimo pitää pari kertaa viikossa ilmaista jumppaa, jossa kävinkin viime kesänä ja syksynä. Se on todella tehokasta, mutta ensin nyt pari viikkoa vain lenkkeilen ja sitten menen sinne kerran viikossa ja siitä seuraavalla viikolla molempina päivinä. Näin olen toivottavasti oikein hyvässä liikuntakoukussa taas kuun loppuun mennessä.

Jos en mainitse näistä liikuntajutuissa blogissa, niin olkaa hyvät ja tentatkaa olenko pysynyt suunnitelmassa.

Vuosipäivä ja venetsialaiset

Meillä oli tänään miehen kanssa seurustelun vuosipäivä, tosin en enää muista monesko vuosi on menossa. Sählätty on yhdessä kuitenkin jotain 13 vuotta, joten ei sillä niin ole väliä milloin se päätös varsinaisesta seurustelusta tehtiin.

Sen kummemmin ei juhlittu, kahvit juotiin ja höpistiin kainalokkain. Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten mennä vähän hienommin johonkin ravintolaan syömään.


Eilen illalla minulle soitti eräs freelancer toimittaja, joka halusi tehdä minusta ja veljestäni, sekä muutamasta muusta sisarusparista jutun paikallislehteen. Aiheena oli rakkaat lapsuudenpaikat ja muistot. Haastattelussa oltiin siis tänään ja oli aivan mukavaa. Lapsuuden rakkain paikka oli meillä molemmilla Vattajan hiekkaranta, josta on blogissakin kuvia esillä. Myös muutamalla muulla haastateltavalla oli valintana sama paikka.

Näyttelijöiden keikan jouduin perumaan migreenin vuoksi, mikä harmitti vietävästi. Kyseessä oli erään hääjuhlan häiriköinti, johon olisin mielelläni osallistunut. Mutta onneksi saivat sen ilman minuakin hoidettua.



Täällä vietetään nyt Venetsialaisia, eli mökkikauden päättäjäisiä. Ulkona paukkuvat raketit ja ajattelinkin kohta mennä sinne katselemaan. Lapsuuden Venetsialaiset olivat ihania ja vietimme ne aina Vattajalla. Illalla rannalle kokoontui paljon tuttua väkeä ja saman ikäisiä leikkikavereita. Poltettiin kokkoja ja ammuttiin raketteja, pimeällä rannalla se oli aika lumoavaa.

Kahvihetki äidin kanssa

Tänään kipaisin kaupungissa, kun piti työkkärissä käydä. Kiertelin vähän vaateliikkeitä, mutta joka paikassa oli jo syksyn uutuuksia, jotka olivat mielestäni kamalan tylsän värisiä. Anttilasta löysin kuitenkin aivan ihanan pitkähihaisen paidan, minulla kun ei ole kaapissa kuin muutama pitkähihainen, niin se oli oikein tervetullut löydös. Niitä taisi olla punaisena ja mustana, otin sitten mustan, mutta punainenkin jäi sen verran kaivelemaan, että ehkä haen sellaisen huomenna.

Työkkärin jälkeen ruokaostoksille ja sitten kotia kohti. Hain samalla äidin töistä, koska olinhan tietenkin hänen autollansa. Cittarista olin ostanut meille prinsessankakkua ja sitä nautiskelimme kahvin kera.

Kotiinpäin ajaessa soitteli yksi näyttelijäporukan jäsen, että pääsisinkö tuuraamaan häntä huomenna erääseen tapahtumaan ja suostuin sitten, kun ei minulla oikein mitään ohjelmaakaan ole. En viitsi kertoa siitä tapahtumasta vielä tässä mitään, huomenna sitten.

Haikeus

Huoh. Kesä alkaa olla auttamattomasti takanapäin. Serkkukin lähti tänään, oli niin mukavaa hänen seurassaan, että väkisinkin tulee haikea olo. Olemme olleet ystävyksiä lapsesta lähtien, olemmehan saman ikäisiä. Silloin lapsena vietimme kesät yhdessä meidän mökillä ja milloin missäkin leikkien ja niinä vuosina hitsauduimme aika tiiviisti yhteen. Voisin sanoa häntä siskokseni, niin lujat siteet välillämme on.

No, onneksi tiedän, että ensi kuussa taas tavataan!

Syksy

Serkku oli mustikoita poimimassa ja sillävälin minä leivoin eilisistä mustikoista muffinsseja ja otin vähän kuvia. Tein myös niitä juustomuffinsseja ja serkkukin ihastui. Pitää tehdä niitä mökille mukaan, kun ensi kuussa menemme serkun ja muutaman muun kanssa viettämään tyttöjen iltaa.

Nämä ovat varmaan jotain myrkkymarjoja, mutta mielestäni tosi kauniita.

Marjoja

Eilen oli aika reipas päivä. Menimme serkun kanssa poimimaan mummulle vähän mustaviinimarjoja eräältä tilalta. Siellä vierähti muutama tunti ja marjoja kertyi likimain kymmenen kiloa. Nyt on kädet vähän kipeänä ja selkä jumissa. Kotiin päästyäni nukahdin muutamaksi tunniksi, serkku meni vielä metsään katsomaan mustikoita.

Illalla päätimme hakea kaupasta muutaman siiderin ja jotain naposteltavaa ja niin sitten istuimme iltaa kahteen asti yöllä. Juttua riitti ja lopuksi katsoimme muutaman jakson Isänmaan toivoja, joita minulla sattui koneella olemaan. Oli oikein mukavaa.

Tänään aijon linnoittautua koneelle illalla ja seurata asukkaiden asettumista uuteen bb-taloon. Hommasin nimittäin 24/7 katseluoikeuden nettitv:lle, niinkuin muutamana edellisenäkin vuotena. Kun olen aika paljon yksin, niin on kiva kun taustalla kuuluu mukava puheensorina ja muutenkin on hauska seurata mitä talossa tapahtuu.

Ja kainaloon haluaisin tänään myös. Toissapäivänä en viitsinyt edes halata, kun mies haisi niin törkeästi kalalta, ettei iljennyt. Hyi.

Serkun kanssa sienimetsällä

Tänään oli hauska päivä. Serkku soitti päivällä, että on tulossa tännepäin ja niinpä meninkin sitten hänen vanhempiensa luo juomaan kahvia ja höpisemään. Serkku on innokas sienestäjä, joten hän halusi lähteä katsomaan löytyisikö metsistä mitään. Suuntasimmekin minun vanhempieni kodin takaiseen metsään, jossa seikkailimme liki pari tuntia.

Monet sienet olivat jo menneet vanhaksi, mutta pari herkkutattia löytyi ja iloiseksi yllätykseksi muutama kanttarelli.

Metsästä tultuamme tulimme minun luokseni juomaan kahvia ja eräs ystävänikin liittyi seuraan. Jutellessa kuluikin yllättävän kauan aikaa ja sitten lähdin viimein heittämään serkun kotiin. Siellä olikin sauna lämpimänä, joten menimme nauttimaan löylyistä. Metsässä rämpiessä olikin tullut aikamoinen hiki, joten sauna oli aivan paikallaan.

Tämän jälkeen vein vielä lainassa olleen auton takaisin äitille ja mies tuli sitten minut hakemaan. Rupattelimme päivän kuulumiset, kun ei oltu koko päivänä ehditty olla yhteyksissä.

Nyt alan väsätä jotain sapuskaa, koska en ole syönyt koko päivänä oikein mitään, viimeksi joskus yhden aikaan.

Sylvikin poseerasi tänään vähän paremmin.

Bonbonkakku

Lisäsin nuo taannoiset kukkakuosini bonbonkakkuun, joten siellä voi niitä käydä äänestämässä jos haluaa ja kuosi miellyttää. Kyseessä on siis Vallila Interiorin nettiputiikki, jonka ideana on, että kuka tahansa voi sinne oman kuosinsa lisätä ja äänestyksen voittaneet sitten päätyvät sivuston kauppaan. Äänestäminen vaatii toki rekisteröinnin.

Lisää muffinsseja

Tänään leivoin sitten suklaamuffinsseja, valkosuklaalla höystettynä. Otin juustomuffinsseistakin parempia kuvia, kun edellisessä postauksessa oleva oli niin hämärässä otettu, että se on aivan surkea. Suklaaversiot onnistuivat muuten tosi hyvin, mutta sokeria olisi saanut olla reilusti lisää. Itse kun en tosiaan makeasta niin välitä, niin sitten aina laitan sitä leivonnaisiin liian vähän. Mutta koostumus ja kaikki oli oikein kohdallaan ja olen tyytyväinen aikaansaannoksiini, suklaaversioihinkin vain sävelsin reseptin omasta päästä, joten siihen nähden onnistuivat.

Tänään olisi aikomuksena mennä paikalliseen laulelemaan karaokea. Tosin, en kyllä varmaankaan laula. Joka kerta kun olen siellä yrittänyt päästä laulamaan, niin ilta on loppunut ennen kuin vuoroni on tullut. Kaupassa jo kuulinkin muutamasta suusta, että illalla on samat suunnitelmat, joten aivan mukavasti on varmaan porukkaa tulossa.

Ennen minulla piti aina olla joku kaveri tuonne mennessä, mutta näiden näytelmätouhujen myötä ja muutenkin tänne kotiuduttuani, voin olla varma, että aina löytyy mukavaa seuraa johon olen tervetullut. Voin siis hyvillä mielin lähteä yksin ja olen siitä iloinen.

Huono päivä ja juustomuffinssit

Yön pimeinä hetkinä leivoin juustomuffinsseja, reseptin varastin täältä. Juustona käytin emmentalia. Innostuksen syy oli muffinssivuoka, jonka vihdoin sain viime viikolla ostettua. Koska en ole erityisemmin makean ystävä, niin juustoversiot sopivat makunystyröilleni oivasti. Ja kyllä ne hyviä olivatkin (ovat edelleen, en sentään kaikkia syönyt).

Leivoin myös sen takia, että koko päivä oli aikalailla inhottava ja halusin piristää itseäni. Inhottavuus ei johtunut kenenkään sanomisista tai tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, kunhan vain olin huonolla ja masentuneella tuulella. Ehkä osittain siksi, että siitä työpaikasta jota hain ei ole kuulunut mitään.

Mieskin koitti piristää ja pyysi minut luokseen katsomaan Monty Pythonin The meaning of lifeä (tai ei hän kyllä kutsuessaan tiennyt, että se tulee televisiosta, katsomispäätös syntyi vasta kun huomasimme sellaista ohjelmaa olevan tarjolla). Ja kyllähän se piristikin. Mies vain ei ole oikein tottunut valvomaan ja puolessa välissä elokuvaa nukahti olkapäätäni vasten. Hätistin hänet peittoihin ja lähdin itse kotiin katsomaan elokuvan loppuun ja leipomaan niitä muffinsseja.

Karhunmetsästys

Metsästyskauden avajaistunnelmissa sain tällaista aikaiseksi. En kyllä itse metsästele mitään, mieskin vain niitä sorsia. Mutta tämmöinen nyt puski sitten jostain alitajunnasta ulos.

Tänään on väsyttänyt armottomasti, vaikka en ole tehnyt yhtään mitään. Kaupungissa kävin pikaisen pyörähdyksen ruokaostoksilla. Miehelle olen suonut syntymäpäivänään sen sorsastusrauhan. Jospa huomenna sitten kahvittelisimme vaikka.

En tiedä piirtäisinkö vielä jotain, vai loppuiko ideat nyt tähän, ehkä siitä sorsanmetsästyksestäkin saisi jotain tehtyä.

Kesäkukkia

Pari erilaista versiota piirtelemästäni kukkakuosista.

Tänään on ollut laiska päivä, en ole tehnyt paljon mitään. Eilen oli puhetta miehen kanssa, että laittaisimme tortilloja ja niinpä sitten teimme. Ei todellakaan mitään laihisruokaa. Toisinaan tehdään sellaisia itse kasattavia versioita, mihin saa laittaa sisälle mitä tykkää, mutta yleensä laitetaan koko satsi uuniin. Sisälle tulee kanaa, taco saucea, ranskankermaa, ananasta ja cheddaria. Päälle sitten semmoinen hyvä cheddar-kastike ja lisää taco saucea ja loput ananaista ja kanasta jos jää. Nam. Huomenna syödään sitten loput.

Huomena on myös miehen synttäripäivä. En ole mitään lahjaa hankkinut, kun on ollut rahatilanne vähän heikko ja luulen, että mies arvostaa enemmän sitä, että annan sen olla rauhassa sorsanpyynnissä. Ehkä ostan turkinpippureita, niistä se tykkää. Tekisi myös mieli jonkinlainen kakku leipoa. En ole oikeasti koskaan leiponut oikein täytekakkua, kun en ole itse sellaisen ylin ystävä. Saapa nähdä mitä keksin.

Siivouspäivä

Piirtelin yks yö tällaista, ei mitään kovin taiteellista, kunhan vain pelleilin.

Viimeyönä oli mahtava ukkonen, ihan päälle se ei harmi kyllä tullut, mutta horisontissa välkkyi aika ahkerasti. Istuskelin terassilla ja katselin sitä ainakin tunnin verran. En ikinä kyllästy seuraamaan ukkosta tai katselemaan tähtiä. Talvella kökötän monesti pihalla tuijottamassa revontulia. Luulen, että kiinnostus näihin ilmiöihin on tullut mummultani. Muistan kuinka hänellä oli joskus sellainen jännä vempele jolla voi heijastaa tähtikuvioita kattoon, makoilimme jossain huoneessa ja ihailimme niitä. Pari vuotta sitten näin sellaisen samanlaisen jossain lelukaupassa, harmittaa vietävästi etten ostanut.

Tänään pitäisi siivota todella urakalla ja olen aika hyvään vauhtiin jo päässytkin.

Upponalle

Tänään, kun olin kävelemässä mökillemme, törmäsin surkeaan näkyyn. Pikkuinen nalleparka kyyhötti yksinään dyynin suojassa. Liekö sen meri jostain kuljettanut, kun oli niin surkean näköinen, vaiko rannalla leikkineeltä lapsukaiselta unohtunut. Otin nallen matkaan, kun ei toista yksinkään raaskinut jättää. Jos joku tunnistaa omakseen, niin saa tulla noutamaan.

Mummun sisko luki minulle monesti Upponallesta, kun olin hänen luonaan lapsena hoidossa. En kyllä muista niistä kirjoista kovinkaan paljoa, mutta silloin ne olivat verrattomia.

Kävin tänään myös tuolla mummun siskon ja veljen luona, ihan vain yllättäin. Vaihdeltiin kuulumisia ja juotiin kahvit. Minä otin lapsuudesta rakkaaksi tulleesta talosta kuvia ja kuljeskelin huoneesta toiseen, kuten aina tapaan tehdä siellä ollessani. Nyt aikuisena kaikki tuntuu siellä kovin pieneltä. Lapsena saamani jättinalle on aivan mitättömän kokoinen, silloin joskus se oli minua isompi. Keinuhevoseni yltää hädin tuskin minua polveen.

Se oli maailman paras paikka olla hoidossa, enkä usko että missään muualla olisin voinut kokea samanlaista vapautta ja turvallisuutta. En muista, että minulle olisi ikinä suututtu, koskaan ei tarvinnut pelätä mitään (paitsi kellarissa asustavaa sutta! Siellä ihan varmasti oli susi, sellaisen ison säiliön päällä!). Olin ilolla mukana kaikissa päivän askareissa, ne olivat osa loputonta leikkiäni. Mummun veljen kanssa meillä oli myös "piirrustuskoulu", saatoimme piirrellä tuntikausia hiljaa pöydän ääressä ja mummun veli opetti minulle kaikenlaisia niksejä piirtämisen saralla.

Kaikista hauskinta oli silloin, kun mummun toinen sisko tuli muutaman päivän vierailulle. Hänen kanssaan suunnittelin aivan tosissani kiertelevän sirkuksen perustamista ja kaikenlaisia seikkailuja. Myöhempinä vuosina hän kannusti minua kirjoittamaan (ja kannustaa edelleen) ja olimme kirjeenvaihdossa pitkän aikaa. Nykyään lähettelemme toisinaan sähköpostia ja käyn häntä neuvomassa tietokoneen käyttämisessä.

Olen todella onnellinen, että olen saanut viettää lapsuuteni näiden ihanien ihmisten ympäröimänä. Heiltä olen oppinut niin paljon elämästä ja saanut sisimpääni jonkinlaisen sammumattoman ilon. Pienet asiat voivat tehdä niin onnellisiksi ja huonotkin asiat voivat kääntyä hyviksi.

Pikkutuoli mummun siskon keittiöstä

Kukkasia ja kissoja

Tuli vietettyä melkein koko päivä vanhempien luona. Kävelin sinne joskus yhden jälkeen ja kuudelta tulin takaisin. Äiti paistoi lättyjä kahvin kanssa ja minä tein pari pitsaa. Ulkona kuljeskelin kameran kanssa ja kuvasin vähän mitä sattuu.

Sylvi ei kauheasti välittänyt tulla kuvatuksi.

Klunssi loikoili pihakivetyksen reunassa tuntikausia.

Vattajalla

Koska oli taas tylsää, niin innostin äidin lähtemään kanssani mökille kahville ja rannalle kävelemään. Pitihän siellä taas sitten kuvia räpsiä.

Tylsistymistä

Piirtelin taas joutavia aikani kuluksi. Kävin heti aamupäivästä kaupungilla hoitamassa asioita ja palauttamassa koululle entisten ateljeetilojen avaimen, joka oli epähuomiossa jäänyt minulle. Kävin kirpparillakin kiertelemässä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Cittarista sen sijaan tarttui mukaan ihana punainen hamonen, 5e! Ja taisipa olla juuri sama hame jota aiemmin kesällä hypistelin, mutta en raaskinut ostaa. Se sopii täydellisesti uusien punaisten kenkien kanssa.

Käytiin äidin kanssa oikein paikallisessa ravintolassa syömässä, ruoka oli hyvää, mutta ei harmi kyllä ollut niin kova nälkä, että olisi tullut ihan koko rahalla syötyä.

Nyt alkaa jo tosissaan tylsistyttää tämä kotona maleksiminen. Kunhan nyt saisin jonkinlaisen luovuuspuuskan, niin voisin käyttää tämän joutilaisuuden hyödyksi. Ideoita puskee kyllä päähän, mutta mitään sieltä ei tunnu tulevan ulos.

Kissanpäiviä viettäessä

Toinen päivä täydellistä joutilaisuutta ja rauhaa. Aloin jo vähän tympääntymään. Huomaan olevani paljon uneliaampi ja laiskempi, kun ei ole mitään päivittäistä aktiviteettiä. Tiskit sain sentään hoideltua, huomenna vähän muuta järjestelemistä sitten. Ja kaupungissakin pitäisi käydä.

Luulin että mies ei tänään ole tulossa käymään ja suunnittelin katselevani telkkaria pitkästä aikaa, mutta niinpä tuo tuli kuitenkin, juuri kun olin valmistautunut Innon seuraamiseen. Olin vähän närkästynyt, mutta pian se kainalo vei kuitenkin voiton.

Suunnittelin, että kunhan tulisi tähtikirkas ilta, niin menisimme rannalle tekemään nuotion ja tuijottamaan tähtiä. En oikein tiedä mitään sen ihanampaa.

Kuvassa edesmennyt kissamme Hiksi Hikuli Hissanen.

Pimenevät illat

Ihanaa kun illat pimenevät ja voi tunnelmoida kynttilän valossa. Kynttilöitä olen kyllä poltellut ihan koko kesän, mutta nyt ne alkavat vasta päästä oikeuksiinsa. Ostin viikonloppuna muutaman havin tuoksukynttilän. Ne ovat ihan parhaita, kun eivät liian kovasti löyhkää.

Ostelin myös vähän akryylimaaleja, kun oli niin halpoja ja kivan värisiä tarjolla. Nyt aloin niillä vähän leikkimään, saapa nähdä mitä niiden kanssa keksin.

Äiti kävi päivällä kahvilla ja mies tuli sopivasti syömään juuri kun olin saanut possunlihan pois uunista. Oli hyvää. Illemmalla näyttelijäkaveri piipahti yllättäin ja istuskelimme terassilla juttelemassa niitä näitä tovin. Ihanaa kun ei tarvitse ajatella mihinkään menemistä tai tekemistä tai mitään just nyt. Saa vain olla.

Ihana joutilaisuus

Ihanaa. Hektinen viikonloppu ja maanantai ovat takanapäin. Tänään saan vain olla, vihdoinkin.

Eilen käytiin äidin kanssa päivällä mummun siskon luona kaupungissa. Tietenkin sitten piti päästä myös Aleksi 13:sta käymään. Sieltä mukaan tarttui tosi hyvässä alennuksessa olevat pari toppia ja nämä ihanat kengät:



Kaupungista kiireen vilkkaa sitten kotiin (siellä menikin yllättävän myöhään) ja näytelmän esityspaikalle ottamaan ryhmäkuvia kaikista roolivaatteet päällä. Hain tietenkin alkosta vähän kuohuviiniä ja pari lonkeroa juhlan kunniaksi.

Lonkerot olivat yllättävän tujuja ja niinpä olinkin kuvausten loputtua melko iloisissa tunnelmissa. Päätä oli särkenyt koko päivän, joten painuin saman tien pehkuihin, jo ennen yhtätoista. Heräsin tietenkin sitten keskellä yötä, mutta sain onneksi unen uudestaan. Enpä ole pitkiin aikoihin nukkunutkaan niin hyvin.

Tänään olen vähän siivoillut tätä kaaoksen vallassa olevaa asuntoani ja pessyt pyykkiä ja tiskannut.

We are the champions!

Niinpä siinä vaan kävi, että kesäteatterikilpailusta tuli voitto kotiin! Aivan mahtava fiilis! Emme todellakaan osanneet odottaa tätä ja luulenpa, että suurin osa porukasta oli tippua penkiltä, kun voittaja julistettiin.

Harmi että koko ryhmä ei ollut paikalla palkintoa vastaanottamassa, mutta olen todella tyytyväinen, että itse olin ja pääsin kokemaan sen häkellyksen ja tunnekuohun.

Eilen illalla en ollut vielä aivan varma lähdenkö tänään seuraamaan viimeiset kaksi näytelmää ja palkintoseremonian, mutta kun naapurit kahdeksan jälkeen aamulla herättivät, niin ajattelin että sama kai se on nousta ja valmistautua lähtemään. Kesäteatterikilpailut ovat siis valtakunnalliset, mutta me asumme tässä niin lähellä esityspaikkaa, että voi ajaa illaksi kotiin ja aamuksi takaisin.

Äiti halusi myös lähteä, joten en sitten alkanut soittelemaan näyttelitovereilta kyytiä, vaan menimme kahdestaan äitin autolla. Päivän ensimmäisen näytelmän jälkeen kävimme syömässä ja shoppailimme tunnin verran. Sitten olikin päivän toisen, ja samalla viimeisen näytelmän vuoro ja sen jälkeen tuomaristo poistui miettimään valintaansa. Ja loppuhan onkin sitten historiaa.

Olen tosi väsynyt, joten teksti saattaa olla hieman sekavaa. Viikonloppu oli tosi hektinen ja olen nukkunut taas huonosti. Nyt onneksi naapurista lähti viimesetkin asukkaat, joten saan heidän osaltaan olla rauhassa.

Päivän reissusta kotiin palattuani lainasin vielä isältä autoa ja kävin miehen luona mökillä. Oli tarkoitus saunoa, mutta olimme molemmat niin väsyneitä ettemme jaksaneet.

Nyt kyllä pistän iltasadut soimaan ja pään tyynyyn, mutta olipa ihan paras päivä.

Yöllisiä piirtelyitä osa x

Pitäis nukkua, mutta aloin piirrellä. Huomenna olis syytä nousta aikaisin ja jaksaa koko päivä olla menossa. Kymmeneltä lähdemme kesäteattereiden mestaruuskilpailuun ja siellä menee iltamyöhään saakka.

Tänään oli myös esitys, yleisöä oli vain kourallinen, koska keli oli todellakin huono. Vettä satoi välillä aika reippaasti. Nyt yritän alkaa nukkumaan, jotta jaksankin jotain huomenna.

Mölliöllikkä

Kummallinen mölliöllikkä omituisessa metsässä, piirros jostain parin viikon takaa.

On ollut niin kiire ja väsy, etten ole paljon ehtinyt blogia päivittää. Tänään oli näytelmän esitys ja siellä meni kyllä viimeisetkin mehut, mitä vielä oli jäljellä. Huomenna uudestaan ja ylihuomenna olisi se kesäteatterikilpailun finaali. Huh. Tänään meni suht hyvin, muutamia vuorosanoja unohdettiin ja äänentoisto pätki. Lauantaiksi on luvattu sadetta, saapa nähdä pystymmekö esittämään mikrofonien kanssa ollenkaan.

Lenkillä olen säntillisesti käynyt lähes joka päivä, eilen en jaksanut kun harjoituksissa meni myöhään ja maha oli kipeä.

Tänään mies toi töistä tullessaan pizzaa Rossosta, bbq chickeniä, joka on mielestäni ihan parasta. Sitä tapasimme syödä vähän liiankin usein kun vielä asuin kaupungissa. Perhepizzasta jäi vielä puolet jäljelle, se syödään sitten huomenna.

Nyt alan kaivautumaan peittoihin ja toivottavasti saisin unenkin. Viime yö meni aivan joutavaksi pyöriskelyksi.

Maailman paras lenkkikaveri

Madonnan Confessions on a dance floor on soinut mp3-soittimessani ilmestymisestään lähtien. En ole edelleenkään löytänyt sille korvaajaa lenkkimusiikkina, en edes hyvää kilpailijaa. Yksi ehdottomista lempparilevyistäni.

Tein taas kuuden kilsan lenkin, tuli tosi hyvä olo. On ihanaa kun saa kävellä ihan rauhassa keskellä metsää, tapaamatta ainuttakaan ihmistä.

Lähetin yhden työhakemuksenkin. Viikonloppuna oli lehdessä ilmoitus yhdestä oman alan paikasta, joten pakkohan se on katsoa tärppäiskö.

Näytelmäharjoitukset

Meillä oli vähän yleisöäkin tänään, pari oravaa hyppeli puissa ja esityspaikan rakennuksissa. Nyt onkin sitten taas tekemistä loppuviikoksi noiden harjoitusten ja esitysten myötä. Harmi kyllä viikonlopulle ei ole luvattu kovin hyvää säätä.

Tänään kävin kuuden kilsan lenkillä ja olisin mieluusti mennyt pidemmästikin, elleivät kärpäset olisi niin hanakasti tahtoneet tukkia suuhun. Mutta olo on kuitenkin oikein tyytyväinen.