Mies sanoi, että kamera voi vielä olla pelastettavissa, aikoo aukaista sen töissä ja vähän sörkkiä (sörkkiminen kuulostaa aika epämääräiseltä, mutta en oikein tiedä mitä mies sille meinasi tehdä, vaikka hän itse kyllä tietää). Mutta silti meinaan ostaa oman kameran, tuli jo sellainen innostus, niin eihän sitä saa peruttua.
Niin ja täytyy sanoa, että on maailman ihaninta kun on tuollainen mies, joka ei koskaan hermostu mistään tai suutu. Kamerastakin sanoi vain, että "onhan se jo kauan kestänytkin". Omaakin (sitä toista, parempaa) kameraansa tarjosi jo tilalle, mutta en tohtinut sitä ottaa. Nyt vähän kyllä houkuttelisi ottaa se huomisiin häihin. Itse olen tällainen hermoheikko ja helposti turhautuva, niin on mukavaa, kun on joku tasapainottamassa tätä minun elämääni ja sanomassa jotain järjen sanoja. En tiedä ketään, jolla olisi kultaisempi sydän, siksi kai siitä niin tykkäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti