Työt alkoivat kunnolla tällä viikolla, vaikka vielähän se on aikalailla tutustumista ja varsinainen työsopimuskin alkaa vasta ensimmäinen marraskuuta. On ollut mielenkiintoista ja kaikki vaikuttaa oikein mukavalta. Haasteellisinta on ollut tietenkin herätä aamulla. Herään kyllä välittömästi herätyskelloon, yleensä pari minuuttia ennen kuin se soi, teen aamutoimet reippaasti, mutta työpaikalle päästyäni olen jo ihan naatti. Lisäksi en tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan. Ehkä sentään tänään menen, kun olen niin väsynyt.
Ansaitsisin myös urhoollisuusmitalin siitä, miten viileän rauhallisesti istuin vieraan auton ja kuskin kyydissä tänään liki 200km. Olen tosi tyytyväinen autokammoni voittamisesta.
Huomenna on mentävä töihin bussilla, kun äiti tarvitsee autoa, mutta onneksi täältä pääsee kulkemaan aika helposti.
Miestä on jostain syystä hirmuinen ikävä, ehdein vain käydä pikaisesti häntä moikkaamassa töistä tullessani, enkä tiedä jaksaako hän enää tulla minun luokseni käymään. Tosin olen itsekin niin poikki, etten välttämättä olisi mitään kovin korkeatasoista seuraa, mutta nyt olisi vain niin kiva maata kainalossa.
Niin, enkä taaskaan jaksanut keramiikkaan :(
2 kommenttia:
Uudet rutiinit ja uusi ympäristö väsyttävät varmasti aluksi. Hienoa, että työ vaikuttaa mukavalta!
minua väsyttää tämä nykyinen pimeys ja ollaan vasta pimeän vuodenajan alussa!
Harkitsen vakavasti kirkasvalolaitteen hankkimista!
Pimeys on kyllä inhottavaa, mutta toisaalta tähtitaivas on upea silloin kun se näkyy. Olen nyt syksyn napsinut vitamiineja joka päivä ja jotenkin tuntuu, että olen tavallista vireämpi ja terveempi, tuo työ nyt vain sitten väsyttää. Pianhan sitä varmaankin uuteen rytmiin tottuu, toivottavasti.
Lähetä kommentti