Tuomisia

En yleensä ostele mitään mitä en tarvitse, mutta kaiken maailman kipot ja kupit ovat heikkouteni. Niinpä Turunreissulta tarttui matkaani tämä Pentikin astia. Tosin en sitä Turusta ostanut, vaan matkanvarrelta, Juustoportista. Mukana oli lisäksi tuoksukynttilä. Enhän minä nyt tietenkään muuten olisi ostanut, mutta kun oli alennuksessa (niin varmaan, seliseli!)

En tokikaan lähtenyt keskiaikamarkkinoiltakaan aivan tyhjin käsin. Huovutusvillaa ja -neula päätyi laukkuuni. Saapa nähdä mitä siitä saan aikaiseksi. Yhdellä myyjällä oli aivan ihania huovutettuja kettuja myynnissä, mutta kun ei ollut sen vertaa käteistä matkassa, että olisin ostanut. Ehkäpä saan sellaisen nyt sitten itse huovutettua.

edit.
Ai niin, unohdin kokonaan hehkuttaa, että miehen reissutyöt loppuivat nyt viimeinkin. Toivottavasti uuteen reissuun tai reissuhommiin ei tarvitsisi ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Nythän tämä edellinen rupeama kesti lähes kaksi vuotta. Että nyt ollaan viimeinkin edes samalla paikkakunnalla. Mitenkähän sitä tottuu siihen, että voi viikollakin nähdä, outoa.

Olipas kerrassaan mahtava reissu! Lauantaina Turku oli sateinen, ja porukka aika uupunutta pitkän bussimatkan jäljiltä. Monet taisivatkin ottaa pienet nokkaunet kun hotellille päästiin. Sieltä sitten suunnattiinkin Samppalinnan kesäteatteriin katselemaan Hääkeikka-esitystä. Oli kyllä mahtava. On aina mukava kuunnella kun joku osaa oikeasti laulaa.

Esityksen jälkeen alkoi olla nälkä. Löysimme hyvän ruokapaikan, vaikka kello oli jo paljon. Mukavassa seurassa söimme ja rupattelimme kaikenlaista. Porukka oli jo tässä vaiheessa aika hajallansa, mutta kyllä seuraavana aamuna kaikki olivat tallella.

Sunnuntain päätimme viettää keskiaikaisissa tunnelmissa. Suuntasimme Turun linnaan, jossa olikin mukava kierrellä.


Sitten suuntasimmekin keskiaikamarkkinoille, joilla riitti näkemistä ja kokemista. Tarjolla oli keskiaikaisia ruokia ja juomia ja käsityöläiset esittelivät keskiaikaisia työtapoja. Koska olen tällainen omapäinen ja itsenäinen, niin kiertelin linnassa ja markkinoilla ihan vain itsekseni. Sillä tavalla on tuollaisessa tapahtumassa mielestäni kaikista hauskinta. Saa mennä miten haluaa, eikä kukaan ole hiasta repimässä toiseen suuntaan.

Markkinahumusta meninkin sitten rauhoittumaan Turun tuomiokirkkoon. Olipa se komea rakennus. Sitten alkoikin jo kohta olla lähdön aika, istuskelin vielä hetken aikaa puistossa ja nautiskelin vihreydestä. Juuri kun pääsimme kaikki onnellisesti linja-autoon, alkoi sataa kaatamalla, ajoitus oli siis mainio.


Koko reissulla oli mukava ja kepeä tunnelma, porukka oli mahtavaa ja asiat sujuivat mutkattomasti. Ihanaa. Nyt on kroppa ihan kipeä portaiden kiipeämisestä ja kävelemisestä, mutta eiköhän se ollut sen arvoista.

Laukut on pakattu melkeinpä valmiiksi ja mahassa on hauska odotuksen tunne. Piti esitellä teille vielä ylisöpö meikkilaukkuni, löysin tuon joskus jonkun kaupan lastenosastolta. Pakkohan se oli ostaa.

Mietin kovasti ottaisinko läppärin mukaan reissuun, akku voisi kestää juuri ja juuri sen verran, että saisin jonkin elokuvan katsottua bussissa. Ja jos hotellista pääsee nettiin niin voisin samalla blogiakin päivitellä. Kyllä taidan päätyä siihen, että otan koneen mukaan, saa sitten kamerastakin siirrettyä kuvat heti talteen, jos tulee vaikka kortti täyteen. Nörtti mikä nörtti.

Aloin piirtelemään uusiksi noita taannoisen opinnäytetyöni kuvia. Hauskaa. Vähän kuva muuttui matkalla ja sai uusia lisäyksiä, mutta se siinä juuri hauskaa onkin, että keksii jotain uutta. Runokin on omasta pöytälaatikosta.

Huomenna kutsuu Turku, Samppalinnan kesäteatteri ja Hääkeikka-näytelmä. Reissuun käytetään näytelmästä saatuja lipputuloja, joten itse ei tarvitse mitään kustantaa, mikä onkin vallan mainiota, koska eihän mulla muuten olisi varaa tuonne lähteä. Toivottavasti etelässä on paremmat kelit kuin täällä, taas vaikuttaa melko harmaalta.

Huomasin vasta nyt, että mies oli jättänyt minulle vähän matkarahaa ikkunanlaudalle <3

Äiti tulee tunnin, tai parin päästä kahville, pitäisi vähän siivota ennen sitä, täällä on taas melkoinen kaaos. Pyysin äitiä kysymään apteekista (kun siellä työn puolesta kuitenkin käy) jos siellä olisi sitä sellaista kuorsausvaahtoa, tai mitä lie onkaan. Kuorsaan aika antaumuksella ja en haluaisi reissulla häiritä huonetoveriani. Saapa nähdä toimiiko se.

Fazerin Vanilja-suklaa Mufffinssit, tai tuttavallisemmin "kolmen äffän muffinssit", ovat yksiä miehen ja minun lemppareista. Niitä ei harmi kyllä (vai pitäisikö sanoa onneksi) enää saa paikallisesta s-marketista. Tänään kävin kuitenkin kaupungissa katselemassa alennusmyyntejä, niin samalla nappasin paketin noita. Illalla sitten kahvitellaan.

En oikein löytänyt mitään ostamisen arvoista, yhden kivan vihreän topin kahdella eurolla, mutta siihen se sitten jäikin. Joten ostin sitten vain ruokaa ja lankaa virkkauksiin ja ajelin takaisin kotiin. Ruoka tulikin tarpeeseen, eilen nälissäni tein leipää ja huomasin vasta haukattuani, että se oli pilalla. Hyi. Jääkaappi oli melkolailla tyhjä, joten en sitten saanut minkäänlaista aamupalaakaan syötyä.

Ulkona tuntuu satavan ihan loputtomasti, masentavaa. Jospa kuuntelisin Sheryl Crowta, en ole uusimpaan levyyn kovasti vielä tutustunut, sitä edellinen (Wildflower) oli loistava. Muutenkaan Sherylillä ei kamalasti huonoja kappaleita ole, tykkään.

Tässä tuo näytelmäkerhon logolla varustettu paita, ää:n pisteet vielä puuttuvat, kun en ole jaksanut väkertää, mutta muuten olen siihen aika tyytyväinen. Painatus on siis paidan selkäpuolella. Vähän tuota vielä varmaankin korjailen, väri ei ole aivan tasainen joka kohdasta.

Huomasin, että mullahan on yks itsellekin sopiva pilalle mennyt bhd-toppi, joka on ollut käytössä lähinnä maalaustoppina ja muutenkin työpaitana. Nyt korjailin sitten senkin paremman näköiseksi.

Kohta pitäisi luikkia näytelmän esityspaikkaa siivoilemaan.

Sainpa jotain järkevääkin piirrettyä pitkästä aikaa.

Oon vähän värkkäillyt noiden painotöiden parissa tässä muutamana päivänä. Lenkkipusakkaan piti painaa ilostukseksi tipunen, samanlainen koristaa yhden topin kulmaakin. Bad hare day-toppeja tein viime syksynä aika urakalla kaikenlaisiin myyjäisiin ja nettimyyntiin. Muutamia meni vähän pilalle painovaiheessa ja niitä olen nyt sitten pelastanut, kuvassa yksi noista pelastetuista, josta ei kyllä todellakaan huomaa, että se olisi jossain vaiheessa ollut pilalla. Jos jotakuta kiinnostaa S-kokoinen bhd-toppi, niin voi laittaa viestiä, tuo voisi kympillä muuttaa uuteen osoitteeseen.

Tänään olen enimmäkseen laiskotellut, vaihteeksi. Tuntuu, että pitäisi saada jotain suurta ja mahtavaa aikaan, mutta kun ei vain saa. Virkannut olen kyllä ahkerasti.

Jotenkin kun olen yksin, niin lamaannun ja en sitten saa mitään tehtyä. Olen paljon aktiivisempi heti jos on joku hääräämässä vierellä.

Sen verran sain aikaiseksi, että vähän piirrosten värejä säätelin ja koitin jotain uuttakin piirtää.

Kettukin sai vähän uutta väriä. Läppärillä kun piirtää, niin ei aina ole kaikki sen näköistä kuin pitäisi.

Tämän kuvan idea syntyi, kun istuskelin ystävän sohvalla ja katselin kauempana seinällä olevia kuvia. Ne olivat kai jotain lasten peruspotretteja ja niistä ei erottanut kuin tummat ja vaaleat kohdat, ei mitään yksityiskohtia. Yhdessä kuvassa jollain oli kai sitten tumma paita, joka muuttui päässäni hullunkuriseksi hevoseksi, joka peitti koko kuvan alaosan. Yläosassa oli aivan ilmiselvästi puu. Ja kun sitä kuvaa ei oikeasti ollut olemassa kuin pääni sisällä, niin pitihän se sitten saada sieltä ulos.

Nyt kun olen tuota kuvaa tässä muutaman tunnin pyöritellyt, ja toki muitakin kuvia siinä samalla, niin olen aika valmis peittoihin.

Tässäpä näitä minun virkkaamisiani. En tiedä millainen liina tai joku vastaava noista vielä joskus tulee.

Tänään oon ollut kovin laiska, joskin olen painanut yhden paidan ja toista viimeistellyt. Ajattelin painaa itselleni paidan näytelmäkerhon logolla (jonka olen suunnitellut), kun ne paidat, jotka aiemmin kesällä tilattiin, olivat laadultaan aivan ala-arvoisia. Niinpä sitten tänään leikkelin sabluunoja ja töpöttelin kuvan paitaan, aika hyvä tuli, paita tosin ei ole kovin mieluinen, että ehkä teen saman uusiksi johonkin kivempaan paitaan.

Miehen kanssa saatiin vihdoin grillattua, sen jälkeen lähes nukahdettiin.

Luulin, että olisin päässyt aurinkoiselle lenkille, vaan postia hakiessani huomasin, että siellähän sataa. Kurjaa. Nyt olen katsonut kaikki Lostitkin ensimmäisestä jaksosta viimeiseen, pitäisi keksiä jotain uutta katsottavaa.

Noh, en saanut sienipiirakkaa vietyä ystävälleni. Miehen oli tarkoitus tulla kanssani grillaamaan ja häntä odottelin ja ajattelin, että menen sitten grillausten jälkeen ystävän luokse. Vaan mies joutuikin sitten äkkiarvaamatta peltohommiin ja tuli vasta niin myöhään, että en enää millään jaksanut kyläilemään lähteä. Grillauskin jäi tekemättä ja paistoin meille pihvit pannulla ja laitoin vähän lohkoperunoita uuniin ja yrttivoipatonkia. Nyt taidan nukahtaa, asunnossani vain on aika kuuma, toivottavasti saan nukuttua.

Rakas ystäväni ajoi eilen peltikolarin, joten päätin käyttää iltani hänen tukemiseensa, kun hän sen verran järkyttyneessä mielentilassa oli. Onnea oli matkassa, kun ei käynyt kuitenkaan pahasti, vaikka ainekset suurempaan onnettomuuteen oli olemassa. Lähdin kuskaamaan ystäväni erääseen leirikeskukseen, jossa oli muutama hänen ja minunkin ystävä viettämässä juhannusta rauhallisissa merkeissä. Maisemat olivat upeat, kyllä siellä mieli sai rauhan.

Yksi näistä tuttavistamme on oikea virkkausmestari ja sainkin sitten idean, että hän voisi opettaa minulle jonkin yksinkertaisen virkkausmallin, sattui olemaan autossa nimittäin askartelulaatikko virkkuvälineineen mukana. Hän sitten opettikin minulle isoäidin neliön, en kehtaa kyllä vielä tuotoksistani tähän kuvia pistää, sen verran on vielä haparoivaa jälkeä. Mutta oon todella onnellinen tästä uudesta taidostani, nyt näiden opetusten perusteella osaan myös jatkossa tulkitakin niitä kryptisiä virkkausohjeita netistä tai lehdistä.

Minun piti vain viedä ystäväni, mutta loppujen lopuksi olinkin lähdössä kotiin vasta kolmelta yöllä ja ystäväkin lähti kyydissä omaan kotiinsa, vaikka hänen oli ensin tarkoitus jäädä yöksi. Onhan se oma sänky turvallisin järkytyksen keskellä. Tänään vien hänelle sienipiirakkaa ja otan virkkuuvälineet mukaan.

Voi ei, Japp on täällä taas! Ainut karkki mitä olen ikinä kaivannut, on palannut. Pitihän niitä sitten kaupasta hamstrata varastoon läjä, mutta täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että aika on kullannut muistot, ei se ollutkaan niin hyvää. Tai sitten ovat vaihtaneet reseptiä. Aivan liian makeaa minulle.

Olen huomannut pienentäneeni annoskokoja ihan huomaamattani, en vain enää jaksa syödä niin paljon kuin ennen. Jos vahingossa otankin liikaa, niin loput laitan sitten jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa. Nyt olen kyllä syönyt täysin väärin ja vääriä ruokia, jos niitä edes ruuaksi voi sanoa. Kaiken maailman suolakeksejä ja semmosta. Viikonlopun jälkeen annan itselleni raippaa kyllä.

Nytkin jääkaapissa odottelee tuo sienipiiras, ajattelin, että vien siitä osan vanhemmille ja loput syötän kavereille. Jos kukaan ei tule syömään, niin sullon sen pakkaseen kun en halua itse siihen enää kajota. Eilen maistoin yhden palan ja tänään toisen aamupalaksi. Ja olihan se kyllä pirun hyvää. Tein muuten samalla reseptillä kuin kinkkupiirakan, mutta kinkun sijaan laitoin sekaan pekonia, tuoreita herkkusieniä, kantarellituorejuustoa ja paprikaa, pinnalle reilusti punasipulia. Että ei todellakaan mikään laihispiirakka.

Tänään pitäisi ehkä grillata miehen kanssa, en tosin tiedä että missä. Itselläni ei ole hiiliä, ehkä menemme meidän mökille, mikä olisikin varsin mukavaa, kun en ole siellä aikoihin käynyt.

Eilen oli melkolailla tylsää, mies vietti kyllä täällä osan illasta, mutta hänellä on juhannusperinteenä mennä vesille verkkoja laskemaan/kokemaan (en oo oikein perillä näistä asioista), jos kyseessä olisikin pelkkää huviajelua, niin lähtisin taatusti mukaan, mutta haiseva kalavene ei kamalasti houkuttele. No, tämä on hänen perinteensä ja rentoutumistapansa, jonka suon hänelle ilomielin, kun ei hän oikein muuten osaakkaan rentoutua.

Itse sitten mietiskelin mitä tekisin ja olin aika väsynytkin, lähdin kuitenkin ystävän kanssa käymään läheisessä mökkisaaressa (jonne kyllä pääsee autolla), että olisiko siellä tuttuja. Ja olihan siellä. Viihdyimme siellä hetken aikaa ja rupattelimme mukavia tuttavien kanssa, kunnes sitten ystäväni oli aika lähteä kaupungin rientoihin. Olimme siis hänen autollansa. Hän heitti minut kotiin ja jatkoi matkaansa, minä en lähtenyt mukaan, vaikka olisin ollut kyllä tervetullut, ei vain tuo baarielämä kiinnosta. Mutta jo tuo pieni pyrähdys ihmisten pariin sai mieleni iloiseksi, eikä enää yhtään harmittanut olla kotosalla. Oikeastaan tuli hyvä mieli siitäkin, että onneksi ei tarvitse ryypätä yhtään missään mitään, jotenkin se on hyvin epämiellyttävä olotila minulle. Pari siideriä kyllä eilenkin kumosin, mutta se riitti oikein hyvin.

Sieni-pekonipiirakkaa, punasipulilla ja paprikalla höystettynä. En tiedä oikein kenelle syöttäisin tämän, mies ei syö sieniä. Pitää ehkä kutsua joitakin ystäväisiä maistamaan. Itse en jaksa nyt palastakaan, joten en voi sanoa, että onnistuiko tuo. Jos onnistui, niin kerron tarkempaa reseptiä sitten.

Kävimme äidin kanssa tutkimassa lähimetsää.

Sieltä löytyi mystinen linnunpesä. Luultavasti vanha sellainen, kun siellä ei mitään elämää näyttänyt olevan.

Veljen kissa kävi taas uteliaana tutkimassa vanhempiemme pihapiiriä.

Sylvi

Klunssi

Saima

Olen piirtänyt kaikista meidän kissoista muotokuvat. Mietin, että jos niitä kehystäisi vanhempien työhuoneen seinälle. Sylvin kuva siellä jo onkin, tosin ilman kehyksiä.

Veljeni on vaimoineen Belgiassa, joten vanhempani saavat nyt sitten hoitaa heidän kissaansa. Sillä vaikuttaa olevan kovin tylsää ilman ihmisseuraa, sillä ulos päästyään se on välittömästi vanhempieni pihalla (veli siis asuu samalla peltoaukealla) ja seuraa jokaista liikettä uteliaana. Eilen se säntäsi myös oven raosta sisälle taloon ja sai sitten äkkilähdön, kun eräs omista kissoistamme sen huomasi.

Yhteen aikaan meillä vieraili "Seppo", todella hyväkäytöksinen leikattu kolli, jonka omat kissamme hyväksyivät täysin. Se saattoi tulla sisälle ja makoilla sängyllä ihan rauhassa. Vaan kerranpa kannoin sen sisään ja olin tyystin unohtanut, että eräällä kissallamme oli pentuja, silloin sai Seppo sellaisen lähdön, että takaisin se ei tainnut hetkeen uskaltaa tulla.

Uusi tuuki Hemtexistä (josta en yleensä löydä mitään ostamisen arvoista).

Ihana hamonen, jonka ostin nettitutulta. Ei mahdu vielä päälle, mutta eiköhän se jo kohta.

Hain pihalta vähän syreeninoksia tuoksumaan maljakkoon. Ovat ne kauniita.

Pikainen kettu, katsotaan jos vielä huomenna jatkuu.

Amelie on ehdottomasti yksi lempielokuvistani, sen parempaa ilostuttajaa saa hakea. Kaiken lisäksi elokuvan soundtrack on aivan huikean ihana. Sitä olen tässä illan kynttilän valossa kuunnellut.

Miehen sisko tuli tekemään kanssani pitsaa ( ai mikä laihdutus?) ja söimme sitten palat mukavassa tunnelmassa tuon musiikin soidessa taustalla.

Ja tapahtuihan tänään jotain muutakin, sain nimittäin töitä. Ensi kuussa siivoamaan paikallista s-markettia kesäloman sijaisuutena. Mainio tilaisuus, kun täältä tosiaan on vähän hankala kulkea kauemmaksi töihin kun ei omista autoa. Tuohon kauppaan kävelee kymmenessä minuutissa, meneeköhän edes sitä. Siivous nyt ei mitään unelmahommaa ole, mutta onpahan edes jotain.

Onpa vähän tyhjä olo, nyt kun esitykset on ohi. Toisaalta myös vapautunut olo, mutta pääasiassa tyhjä. Esitykset ja harjoitukset ovat kuitenkin nyt kuukauden ajan olleet ohjelmassa ja nyt ei sitten yhtäkkiä olekaan mitään velvollisuuksia olla tiettyyn aikaan roolivaatteissa. Toisaalta en voi enää keksiä tekosyitä ja olla menemättä lenkille. Tänään tosin vaikuttaa aika tasaisen harmaalta keliltä, että en tiedä viitsinkö tuonne lähteä.

Juhannuskin olisi heti pian kohta. En ole oikein innostunut minkäänlaisista aktiviteeteistä, ehkä vain grillaamme miehen kanssa. Ellei hän sitten halua mennä johonkin omien kavereidensa kanssa, jossa tapauksessa grillaan sitten vaikka yksin. En kyllä usko, että häntä kiinnostaa mennä mihinkään.

Kävin työkkärissä ja pitihän toki samalla piipahtaa samassa rakennuksessa olevassa kirjakaupassa. Ja koska lastenkirjat ovat suuri intohimoni, niin sellaisia matkaan tarttui. Leijona-kirja on täysin uusi tuttavuus ja vaikutti niin hassun hauskalta, että oli pakko ostaa, hintaakin oli hurjat kolme euroa. Punahilkan ostin puhtaasti kuvituksen vuoksi, aivan mahtavia kuvia.

Kotimatkalla poikkesin miehen siskon synttärikahveille.

Tänään näytelmän viimeinen esitys, toivon kovasti, että ei alkaisi ainakaan pahasti sataa.

Tein tällaisen heppapaidan miehen siskolle synttärilahjaksi. Äsken hänen kanssaan grillailtiin täytettyjä ja pekoniinkäärittyjä herkkusieniä, nam. Meni ihan paikalleen, kun en ole tänään taas juurikaan muistanut syödä.

Nyt sormet syyhyäisivät jonkinlaiseen askarteluun, saapa nähdä mitä tässä keksin.

Viime kesänä käytiin miehen kanssa Tankarin majakkasaarella. Oli oikein mukava reissu, joskin merimatka oli aika hyytävän kylmä. Perillä kierreltiin saaren opastetut luontopolut ja ihailimme maisemia. Sain mieheltä reissukuvat vasta viime viikonloppuna, kun se on aina unohtanut ne tuoda. Nyt otin oikein asiakseni muistuttaa sitä niin monesti, että varmasti muistaa.

Majakat ovat aina jotenkin kiehtoneet minua ja haluaisin käydä useampaa katsomassa. Pitää nyt katsoa kun mies pääsee lomalle, että josko tänäkin kesänä johonkin majakalle mentäisiin. Tai sitten menen yksin, mikä ei sekään ole mikään huono vaihtoehto.

Hammaslääkärissä tehtiinkin tällä kertaa vain tarkistus, että saatiin kartoitettua, että mitä kaikkea siellä suussa olisi tehtävä. Uusi hammaslääkäri vaikutti oikein mukavalta ja rennolta tyypiltä, ei tarvinut hirveästi pelätä. Nyt sain sitten kaksi paikkausaikaa ensi kuulle.

Mummu täytti 90 vuotta!

Olin vähän harmissani, kun tänään oli nuo kaksi näytelmän esitystä ja en siitä syystä mummun synttäreille ehtinyt. Kuitenkin näytelmien välissä olevalla tauolla eräs mustalaisrevohkamme jäsen (näyttelen siis mustalaistyttöä) sai idean, että käydäänpä yllättämässä mummu ja juhlaväki roolivaatteet päällä. Niinpä sitten suuntasimme palvelutalolle, neljä mustalaista ja nimismies. Juhlaväki oli aikalailla hämmästyneitä ja osa taisi vähän pelästyäkin, mutta äkkiä se homman juoni heille paljastui. Lauloimme mummulleni ja onnittelimme. Kaikki nauroivat ja mummu oli oikein otettu saamastaan näytöksestä. Olen todella iloinen, että tuli tuo yllätyshyökkäys tehtyä.

Palvelutalolta jatkoimme paikalliseen ravintolaan hakemaan koko näytelmäporukalle pitsaa, sielläkin tietenkin pidimme aikamoista metakkaa ja huutelimme ohikulkijoille.

Pitsat syötiin esityspaikalla ja sitten alkoikin valmistautuminen illan näytökseen. Kaikki sujui tänään jokseenkin mainiosti ja yleisö oli hyvin mukana. Päivä oli rankka, mutta jäipä hyvä mieli.

Huomenna olisikin sitten kauhun hetket edessä, on nimittäin hammaslääkäriin aika. Melko hyvin olen hammaslääkärikammostani päässyt, mutta nyt onkin sitten lääkärinä aivan ennestään tuntematon henkilö ja se vähän jännittää, kun olen aina tottunut samalla tutulla ja turvallisella käymään. Mutta eiköhän se hyvin suju.

Nyt olen niin poikki, että taitaa olla aika kömpiä peiton alle ja katsoa muutama jakso Lostia ja nukahtaa.

(Kuva on äitienpäivältä, kun tänään ei ollut kameraa matkassa)

Puput tahtoivat vähän seikkailla.

Oon ollut vähän jotenkin alavireinen koko illan, ei oo oikein mikään tuntunut miltään. Koitan nyt piristää itseäni piirtämällä.

Huomenna kaksi esitystä, tulee rankka päivä. Onneksi rakas tulee vielä aamulla mua katsomaan, illalla se lähteekin Unkariin työmatkalle.