Nukkumaan!!!

Hyvin pikainen töherrys tälle yölle, mutta oli vain pakko saada piirtää edes jotain. Nyt olisi mentävä nukkumaan ja äkkiä.

Illan vietin ystävän seurassa katsellen Sinkkuelämää-leffan, joka oli mielestäni jopa aika hyvä, vaikka en yleensä sen tyyppisistä elokuvista välitäkkään. Miestä ja Gösseä oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta hänellä menin niin myöhään kalojen perkkaamisessa, että päätin sitten jättää väliin. Huomenna sitten toivottavasti.

Sain tänään töiden lisäksi hoidettua hyvin asioita ja ostin uudet housutkin. Seppälässä oli housuja 20e:lla ja päälle vielä 30% alennus kaikista tuotteista, joten todella halvalla sain siistit ja mukavat liituraitapöksyt. Ne pitäisi vain nyt lyhentää.

Olisi valtava luovuudenpuuska päällä, mutta pakko on laittaa suosiolla pää tyynyyn, jotta herää aamulla. Päätin myös, että huomenna etsin jonkin hyvän salaattipaikan ja alan ruokatunneilla käymään siellä. Ehkä asiaan pitää perehtyä enemmän kuin yhden päivän verran ja kierrellä useampi vaihtoehto. Toki alan myös itse tehdä eväitä mukaan.

Kiirettä pitää

Työt alkoivat kunnolla tällä viikolla, vaikka vielähän se on aikalailla tutustumista ja varsinainen työsopimuskin alkaa vasta ensimmäinen marraskuuta. On ollut mielenkiintoista ja kaikki vaikuttaa oikein mukavalta. Haasteellisinta on ollut tietenkin herätä aamulla. Herään kyllä välittömästi herätyskelloon, yleensä pari minuuttia ennen kuin se soi, teen aamutoimet reippaasti, mutta työpaikalle päästyäni olen jo ihan naatti. Lisäksi en tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan. Ehkä sentään tänään menen, kun olen niin väsynyt.

Ansaitsisin myös urhoollisuusmitalin siitä, miten viileän rauhallisesti istuin vieraan auton ja kuskin kyydissä tänään liki 200km. Olen tosi tyytyväinen autokammoni voittamisesta.

Huomenna on mentävä töihin bussilla, kun äiti tarvitsee autoa, mutta onneksi täältä pääsee kulkemaan aika helposti.

Miestä on jostain syystä hirmuinen ikävä, ehdein vain käydä pikaisesti häntä moikkaamassa töistä tullessani, enkä tiedä jaksaako hän enää tulla minun luokseni käymään. Tosin olen itsekin niin poikki, etten välttämättä olisi mitään kovin korkeatasoista seuraa, mutta nyt olisi vain niin kiva maata kainalossa.

Niin, enkä taaskaan jaksanut keramiikkaan :(

Mukava sunnuntai

Nukuin muka viime yönä hyvin, vaikka muistan heränneeni pariinkin otteeseen. Aamulla herätessä ei kuitenkaan väsyttänyt yhtään, vaikka voihan kellojen kääntämisellä olla myös asiaan vaikutusta. Aamupalan jälkeen ajelin vanhempieni luokse ja kävin heidän kanssaan äänestämässä, kun siinä sopivasti olivat lähdössä. Sitten ajelin miehen vanhempien kotiin moikkaamaan hänen siskoaan ja juomaan kahvit, tai siis oikeammin katsomaan pikkukissaa.

Tässä tämä vielä toistaiseksi nimetön kaunokainen poseeraa. Hän on Göstan hyvä leikkikaveri, sillä mieheni vie usein Gössen vanhempiensa luokse hoitoon, jos on vaikka pidemmän aikaa töissä tai jossain. Iltaisin Gösse onkin sitten usein aivan poikki, painittuaan kaverinsa kanssa koko päivän. Mukavampaa se sellainen on, kuin olla yksin kotona.


Göstakin koitti olla fiksun ja filmaattisen oloinen, kun kävin sitäkin sitten samalla reissulla katsomassa. Mies tulee vielä illalla käymään ja tuo minulle vähän perunoita.



Miehen luota ajoin vielä rannalle katsomaan hyrskyävää merta. Aallot olivat nakelleen koko tien täyteen pikkukiviä ja muutaman vähän isommankin. Melkein kastuin, kun seisoin rannassa ottamassa kuvia.

Nyt odottelen illan Idolssia ja BB:tä, huomenna sitten töihin.

Tunnelmaa talvi-iltoihin

Eräs lempiartisteistani, Loreena McKennitt, on julkaissut uuden albumin. Mukana on vanhoja kappaleita A Winter Garden - levyltä ja kahdeksan uutta kappaletta. Tätä kuunnellaan tänä jouluna. Edellisinä vuosina onkin ahkerasti soinut tuo A Winter Garden, sekä samaisen artistin To Drive The Cold Winter Away.

Loreenaa voin suositella kaikille kauniista naislaulannasta pitäville.

Muutamia makupaloja:

Loreena McKennitt - All Souls Night

Loreena McKennitt - The Mystic's Dream

Loreena McKennitt - La Serenissima

Lisää tietenkin löytää Youtubesta.

Itse tutustuin Loreenaan jo kauan sitten ja hänen musiikistansa on tullut minulle hyvin tärkeää. Yleensä kuuntelen sitä kynttilän valossa ja rentoudun todella. Nytkin edellisen kirjoituksen aikainen rauhattomuus on tiessään kun olen tässä makoillut ja kuunnellut.

Rauhaton olo

Hirvittävän rauhaton olo. Olen ehkä viime viikon aikana tavannut enemmän ihmisiä, kuin normaalisti kuukauden aikana yhteensä. En ole mitenkään hirveän sosiaalinen ihminen ja se on ollut jonkinlainen shokki. Nyt on todella rauhaton olo, koko kroppaa tuntuu kihelmöivän, enkä saa itseäni millään rentoutumaan.

Oravista jäi julkaisematta yhteiskuva, noissa edellisissä olikin vain yksi ja sama kurre.

Päivän kissakuvapläjäys

Alan epäillä onko Saima lainkaan kissa, vai joku apinansukuinen elukka, sen verran se tykkää puissa kiipeillä.

Göstakin poseerasi oikein mallikkaasti, kun kävin miehen luona. Meidän oli tänään tarkoitus mennä syömään ravintolaan, mutta mies oli vielä sen verran sairas, että homma siirtyi taas. Mutta eipä se nyt harmita, minulla oli aivan mukavaa kun sain käyttää päivän kuvaamiseen ja omiin juttuihini. Ennen olin kamalan huono kestämään pettymyksiä ja perumisia, mutta nyttemmin olen oppinut aika rennoksi ja nautin elämästä huomattavasti enemmän.

Huomenna pitäisi jo mennä epävirallisesti töihin, saan tunnit vapaaksi sitten kun myöhemmin haluan. Pitää mennä tutustumaan erääseen projektiin, jonka pohjalta minun pitää taittaa lehti ja tehdä oheismateriaalit. Ihan jännittävää, kun se projektikin vielä kaikenlisäksi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta.

Niin ja mies ei lähde ulkomaankomennukselle :)

Oravat

Aamupäivän kuvauskävelyllä kuulin puusta rapinaa. Oravathan siellä kisailivat.

Stressaa

Tänään oli hienoja pilviä taivaalla.

Olen alkanut stressaamaan tuota työpaikkaa, reaktio jonka tiesin olevan tulossa. Sitä alkaa kyseenalaistamaan omaa osaamistaan ja jännittämään ihan typeriä asioita. Kyllä tämä menee ohi, mutta on tällä hetkellä aika rankasti päällä.

Mieskin kertoi, että mahdollisesti joutuu vähän pidemmälle ulkomaankomennukselle, joten mieli on pikkaisen matalana nyt. Tosin tuosta ei ole mitään varmuutta vielä, että joutuuko vai ei. Toisaalta pelkään uusia tilanteita ja toivoisin, että mies olisi tukenani täällä, kun nuo työt aloitan (kylläpä tämä nyt kuullostaa dramaattiselta), mutta toisaalta nyt olisi hyvä aika hänen lähteäkin, kun minulla on ainakin sen kolme kuukautta pää täynnä muuta ajateltavaa.

Olen jotenkin muutenkin ollut tavallista herkemmällä tuulella, ehkä olisi vain parempi nukkua kunnolla ja lopettaa tämä turhan stressaaminen.

Piirsin toisen lakan, kun edellinen oli liian "tekninen".

Työsopimus allekirjoitettu

Soittivat aamulla, että pääsisinkö tällä viikolla allekirjoittamaan työsopimuksen ja koska olin tänään muutenkin menossa kaupunkiin, niin samallahan tuo hoitui. Työpaikan väki tuli käteltyä läpi, vaikka yhdenkään nimi ei tainnut vielä jäädä tajuntaan. Sain myös tehtäväksi piirtää lakan, joten minähän piirsin (kuvan käyttötarkoitus jäi vähän hämäräksi, mutta ilmeisesti siihen liittyi lakkalikööri ja Berliininmatka). Työsopimuksen saatuani kiikutin sen saman tien työkkäriin, niin ei tarvitse sielläkään enää vierailla, tai ainakaan kolmeen kuukauteen.

Sitten olikin aikaa shoppailla, vaikka enpä minä nyt isoja ostoksia tehnyt. Suoristusrauta tarttui matkaan, vielä olisi opeteltava sitä käyttämään. Lisäksi kivaa luomiväriä ja toisesta kaupasta paljon ruokaa. Ostin sitten myös sipsejä, mikä harmitti jälkeenpäin, mutta onneksi mies tarjoutui ottamaan lopun pussillisen. Itse en siitä paljoa ehtinyt onneksi syödä. En ymmärrä miksi piti ostaa sellainen normaali iso pussillinen, kun yleensä sipsinhimoni täyttyy oikein hyvin sellaisella pikkupussilla. Noh, saipa mies naksuja.

Olin niin väsynyt, että en sitten jaksanut keramiikkaan tänään, vaikka olisin kovasti halunnut. Tosin minulle ei ole vielä tullut edes tilaamaani savea, joten en olisi siellä voinut ainakaan mitään uutta väsätä. Göstan ruokakuppi siis vähän viivästyy.

Nyt yritän vähän piristyä ja jaksaa vielä ystävän luo kylään.

Tylsää, tylsää

Onpa nyt tylsää. Olen jopa tiskannut ja sitä en kyllä yleensä tee muuta kuin todella tylsistyneenä. Piirtelin vähän piristykseksi. Tuntuu ettei mikään oikein nyt innosta. Aurinkokaan ei enää suostunut näyttäytymään, enkä halua mennä tuonne harmauteen kuvaamaan yhtään mitään.

Päivällä kävelin vanhempien luokse juomaan kahvit, mutta tulin sitten hyvin pian takaisin, kun äidin piti mennä antamaan jalkahoito.

Sunnuntaipäivän puuhailuja

Kohta kyllästytte näihin kissakuviin, mutta muuta ei nyt ollut tarjolla. Tänään olen koittanut kuurata sitä uunia, mutta äiti sai loppujen lopuksi tulla apuun, kun minusta se sieltä tuleva haju oli niin oksettavaa. No, nyt on puhdas uuni ja kelpaa taas kokkailla, kiitos äiti.

Miehen kanssa käytiin veljelläni kahvilla, mutta ei nyt sitten illalla nähtykään, kun hänellä alkoi taas flunssa iskeä päälle. Toipukoon nyt rauhassa. Olen itseasiassa tyytyväinen, että saan ihan itsekseni kyttäillä Idolssia ja BB:tä. Ensi viikolla miehellä on loma, joten voimme sitten tehdä varmaankin jotain kivaa yhdessä. Emme ole saaneet aikaiseksi edes sitä ravintolaan menemistä, vaikka oli jo pari kuukautta sitten puhe. Nyt aijon katsoa, että se tulee ensi viikolla tehtyä.

Kävelin ympäri kylää kameran kanssa ja koitin kuvata kaikkea mielenkiintoista, ystävän luo pysähdyin hetkeksi ja jatkoin sitten kotiin ennen kuin tuli pimeää.

Laiska lauantai

Tänään olen pääasiassa maleksinut ja ollut joutilaana. Vanhempien luona kävin taas kuvaamassa tinttejä lintulaudalta ja illemmalla miestä ja Göstaa moikkaamassa. Täytyy sanoa, että olen pahasti addiktoitunut tuohon kameraan ja se oli kyllä paras ostos pitkään aikaan. Raahaan sitä joka paikkaan ja mietin koko ajan mihin menisin seuraavaksi kuvaamaan. Tänään olisi ollut sopiva keli kuvata kuuta, mutta en nyt ollut sellaisella mielellä.

Hassua miten asioilla on aina tapana järjestyä. Vasta mietein, että miten saan tuon kameran ylipäätään maksettua ja olin varautunut todella kiristämään kukkaronnyörejä, mutta tuon työpaikan myötä sekin ongelma ratkesi kuin itsestään. Vaikka minulla on toisinaan paha tapa murehtia asioita ihan turhaan, niin silti pohjimmiltani luotan siihen, että kaikki vielä onnistuu ja kääntyy parhain päin.

Miehen luota ajelin ystävälle istumaan iltaa ja oli oikein mukavaa ja rentoa, vaikka keskusteltiin aika syvällisistäkin asioista. Enpä oikein tiedä mikä olisi parempaa, kuin viettää iltaa rakkaan ystävän seurassa teekupposen ääressä.

Väsyttävää

Tänään olen ollut jotenkin väsynyt ja kiukkuinen koko päivän. Inhoan tällaista olotilaa, etenkin kun en ollenkaan tiedä mistä tämä ärtymys johtuu. Viimeinen niitti oli, kun laitoin uunissa jauhelihaperunalaatikkoa todella nälkäisenä ja kymmenen minuuttia ennen ruuan valmistumista vuoka halkesi uunissa ja rasvat tirisivät uuninpohjalle. Eihän sitä sitten tohtinut enää syödä, kun oli lasivuoka, joten suutuksissani hain paikallisesta pitsaa.

Eli uusi vuoka pitäisi sitten piakkoin hankkia, ehkä jaksan huomenna ajaa kaupunkiin sellaista etsimään ja samalla katsomaan vähän housuja, että kehtaan työpaikalla sitten näyttäytyä.

Olisin kovasti halunnut viettää illan ystävien seurassa, mutta olen niin väsynyt, että en jaksa mihinkään. Juon yhden jääkylmän kultalonkeron (nam) ja menen nukkumaan.

Uunista tulee edelleen aika epämukava haju, huomenna on tiedossa sen kuuraamista.

Valvoskelua

Olen vieläkin vähän puulla päähän lyötynä tuosta yllättävästä elämänmuutoksesta. Niinpä nyt taas valvon, vaikka väsyttää ihan vietävästi. Ystävän luona kävin istuskelemassa muutaman tunnin ja höpisemässä asioista.

Mies on taas vaihteeksi flunssassa, mitä en yhtään ihmettele, kun tuolla syksyisellä merellä käy verkkoja kokemassa. Vähemmästäkin vilustuisi. Toivon vain ettei itselle tulisi nyt mitään. Aijon nautiskella nyt nämä pari vapaata viikkoa vielä ja tehdä kaikkea mukavaa. Flunssa ei kuulu niihin suunnitelmiin.

Pitäisi myös kertailla niitä ohjelmia, joita tulen työssäni tarvitsemaan, vaikka uskon, että aika nopeasti ne mieleen palautuvat. Pienoinen kutkutus on mahanpohjassa kuitenkin.

Menin vielä siellä työhaastattelussa valehtelemaan, etten muka ole vähään aikaan kirjoittanut mitään, vaikka joka päivä kirjoitan tätä blogia. Ei vain tullut mieleen siinä tilanteessa. Ja paljon kaikkea jäi sanomatta. Mutta väliäkö sillä enää, sain paikan joka tapauksessa. Sitä aina harmittelee ja jossittelee kuitenkin tuollaisen haastattelun jälkeen ja on muka varma, että puhui ihan puuta heinää.

Koitan nyt kuitenkin kömpiä peittoihin ja nähdä hyviä unia. Kuu-kuvia ei sitten tänään voitu ottaa, kun vihmoo sadetta. Eiköhän se kuu taas joskus näyttäydy.

Life has a funny way...

Jännitys on ohi! Sain sen työpaikan ja olen tosi iloinen! Vajaan parin viikon päästä menen kunnolla tutustumaan paikkaan ja ihmisiin, jännittävää. Hassua miten asiat voivatkaan muuttua yhdessä päivässä. Olin jo valmistautunut taas kohta menemään työkkäriin uusimaan työnhaun, mutta nyt voinkin lopettaa sen.




Vein vanhempien lintulaudalle eilen vähän syötävää ja nyt siellä kävi jo kova tohina. Voisin katsella lintujen touhuja tuntikausia.

Huh, huh.

Olipas melkoisen yllätyksekäs päivä. Aamulla heräsin puhelimen soimiseen, outo numero, ajattelin että lehtikauppias. Vaan sielläpä tarjottiinkin työtä, kolmeksi kuukaudeksi vuorotteluvapaan sijaisuus ja vieläpä omalta alalta. Huih.

Kävin sitten päivällä haastattelussa ja huomenna selviää tulinko valituksi. Olen aika jännityksissäni. Kävimme äidin kanssa ravintolassa syömässä, mutta ei siitä syömisestä meinannut tulla mitään, kun niin jännitti. Äsken sain vasta syötyä toisen aterian tälle päivälle.

Kotona en ehtinytkään aamun jälkeen olla, muuta kuin sen että hain kameraan toisen objektiivin. Kävin vähän metsissä kuvaamassa, mutta olin niin yliaktiivinen, etten voinut oikein siihenkään keskittyä tarpeeksi. Sitten puoleksi tunniksi jakelemaan isäni vaalimainoksia ja sitten näytelmäpiirin tapaamiseen, jossa mietimme uutta näytelmää ensi kesälle ja nauroimme kovasti.

Näytelmäpiirin jälkeen jaoin loput vaalimainokset postilaatikkoihin ja menin vielä miestä moikkaamaan ja Gösseä silittelemään (siitä on tullut oikea sylikissa nyt kun sen päästä on varmaankin pyyhkiytyneet pois traumat lapsista jotka kohtelivat sitä melko kaltoin sen edellisessä kodissa, josta mies sen "pelasti").

Kotimatkalla ihailin kuutamoa ja kävin vielä veljen luona ja koitimme ottaa pari kuu-kuvaa. Ohjekirjaan perehtymättömyyden johdosta kuvat eivät tietenkään kovin häävejä olleet, joten otamme ehkä huomenna uusiksi paremmin pohjatiedoin. Eilen harmitti suunnattomasti, kun ei ollut kameraa mukana miehen luona, sillä kotimatkalla huomasin tien pientareella kököttämässä aivan valtavan huuhkajan. Ei siitä varmaan mitään hienoja kuvia olisi saanut, mutta olisipa tullut ikuistettua se hetki.

Nyt olen tosi väsynyt, mutta jännittää niin hirvittävästi saanko sen työpaikan, että en tiedä tuleeko ensi yönä uni ollenkaan.

Joululahjatoive

Ostin h&m:ltä tämän laukun väliaikaiseksi kameralaukuksi. Rakentelin siihen itse pehmusteet ja se palvelee hommassaan aika hyvin ja on mielestäni hauskan näköinen. Tai ainakin minun tyyliseni.

Ihan oikeaksi kameralaukuksi haluaisin tämän. Toivoin sitä mieheltä joululahjaksi, saapa nähdä muistaako se sitten vielä. Noh, jos ei muista niin muistutetaan. Mitään tarvikkeitahan tuohon nyt ei kauheasti mahdu, että en ole ihan varma haluaisinko sittenkin sen vähän isomman version, pitää vielä mietiskellä.

Kaunis päivä

Oli tosi kaunis päivä. Äiti haravoi ja keräsi lehtiä pihalla ja minä kuljeskelin kameran kanssa ympäriinsä. Kävin rannallakin, mutta siellä oli aika kylmä, niin en ollut kauaa.








Nyt aion käpertyä peittoihin ja katsoa Desperate Housewivessin tuoreimman jakson.

Hän koittaa syödä

Viikonlopun tekemisiä

Kaveri kutsui minut eilen luokseen laulamaan karaokea muutaman muun kanssa. Oli oikein mukavaa ja päädyimme sitten sinne lähikaupungin uuteen sedulaan. Olipa karsea paikka, en todellakaan ole menossa toiste. Oli hirveän ahdistavaa. Lisäksi kuski karkasi omille teilleen ja meidän piti soittaa kotimatkalle taksi.

Tänään kuljeskelin metsissä kuvaamassa ja kävin veljen luona kahvilla. Äiti teki minulle jalkoihin parafiinihoidon, joka oli todella ihanaa. Vieläkin on lämpöinen olo sen jäljiltä.

Kotiin tullessa huomasin vieraan kissan vaaniskelemassa pellon reunalla.

Mies tuli syömään lihasoppaa ja päätimme pitää joskus tällä viikolla kokkausillan hänen luonaan.

Kohta hipsin ystävän luokse vielä käymään.

Illallinen miesteni seurassa

Oli oikein mukava ilta rakkaiden miesteni seurassa, siis Göstan ja sen ihmispuoliskoni. Kokkasimme hyvät pihvit ja lisukkeet ja söimme hyvällä ruokahalulla. Katselimme telkkaria ja höpötimme kaikenlaisia asioita. Semmoista ihan tavallista arkea, joka on mielestäni kaikkein parasta.

Istuimme lattialla ja otimme kilpaa kuvia Gössestä ja minä otin mieheltä lainaan kameraan toisen objektiivin. Älkää kysykö siitä mitään, sillä en ymmärrä siitä kuitenkaan mitään, otan vain kuvia. Huomiseksi toivon hyvää säätä, jotta voisin mennä sitä vähän johonkin kokeilemaan.

Niin ja allergiakin pysyi nyt ihan siedettävissä mittasuhteissa, vähän aivastutti, mutta sen vielä kestää.

Tästä ei ole tarkoitus tulla mikään kissablogi, mutta niitä on vain hirmu hauska kuvata.

Omituiset tapani

Suvi Kuvitellaanko, että ollaan postikortissa-blogista haastoi minut tekemään listan omituisuuksistani.

1. En voi nukkua ilman äänikirjoja. En vain voi, tai halua. Nukkumaan meneminen on mielestäni tosi tylsää ja vetkutan sitä viimeiseen asti, niin että lopulta olen todella väsynyt. Äänikirjat ja kuunnelmat tuovat tuohon hetkeen edes vähän mielenkiintoa, kun voi kuunnella jotain kivaa tarinaa.

2. En koskaan haukottele kunnolla, sillä saan yleensä astmakohtauksen haukottelemisen seurauksena. Niinpä sitten koitan estää haukotuksen korisemalla todella inhottavasti. Olen tosi kateellinen kun muut voivat haukotella, enkä itse voi.

3. Olen informaationarkkari. Haluaisin tietää melkein kaikesta kaiken ja olen jatkuvassa uutiskoukussa. Päivän paras hetki on aamulla, kun ottaa aamupalan tietokoneen ääreen ja käy läpi aamun uutiset. Tietenkin uutiset on luettava vielä moneen kertaan päivän aikan uudelleen.

4. Pelkään perhosia. Oikeasti. En voi olla perhosen kanssa samassa tilassa joutumatta paniikkiin. Ja tämä koskee siis nimen omaan niitä oikein värikkäitä päiväperhosia, ei niinkään mitään värittömiä yöperhosia, joskin sellaiset karvaiset versiot ovat kuvottavia nekin.

5. Jos voitelen voileipää, on se ennen voitelua käännettävä kertaalleen ympäri. En tiedä mistä tämä omituinen tapa johtuu, mutta teen sen aivan huomaamattani. En voi siis voidella leipää siltä puolelta, joka ensin on tyrkyllä, vaan se pitää kääntää. Mehutiivistettä on myös laitettava lasiin joka kerta liikaa, täytettävä lasi vedellä, kipattava osa mehusta pois ja laitettava lisää vettä tilalle. Täysin automaattinen toiminto, jota en enää edes itse kunnolla tiedosta.

En haasta ketään, koska olen tylsä.

Tahtoo

Selasin Gudrun Sjödénin nettisivuja ja tuo neuletakki olisi melkein pakko saada. Hintaa on kuitenkin aika paljon, eikä taida budjettiin mahtua. Ihana kuitenkin. Pitääpä tilata tuolta taas kuvasto, ne ovat jo itsessään niin kauniita, että ihan vain ilokseen niitä selailee.

Tylsä päivä

Tänään oli aika tylsä ja harmaa päivä. En ole tehnyt oikein mitään, tiskannut ja laittanut ruokaa pääasiassa.

Ajattelin, että huomenna menisin kaupunkiin käymään ja metsästämään itselleni keltaisen kaulahuivin ja ehkä jotain koruja. Voi kyllä olla että menemme äidin kanssa kirpparille taas tarkistamaan mitä sinne kuuluu, ehkä sieltä löytyisi se huivi. Pitää miettiä.

Nyt vain löhöän loppuillan(kin) ja katson idolssin ja bb:n.

Ai niin, on pitänyt sanoa jotain edesmenneestä kuntokuurista. Ekat pari viikkoa sujuivat loistavasti ja jaksoin lenkkeillä lähes joka päivä. Sitten tuli kaikkia pippaloita ja kiinnostus odotetusti lopahti. Lienee aika selvää, ettei koko kuurilla ollut tuon taivaallisen vaikutusta painoon. Nyt koitan kyttäillä vähän syömisiä ja aloittaa jumpassa käymisen.

Kuntoilun ansiosta astma voi kuitenkin paremmin kuin ehkä koskaan, puhalsin yksi päivä pef-mittarilla ennnätyslukemat. Vielä kun pääsisi satunnaisesta tupakoinnista eroon, niin olisi aika loistavaa.

Syksyn värejä ja tunnelmia

Tänään on ollut mahtava ilma ja olenkin kuljeskellut pihalla kameran kanssa. Äidin kanssa kaivettiin myös ompelukone esiin ja suunniteltiin vähän kaikenlaista tekemistä sen kanssa. Itselleni korjasin yhdet vähän ratkenneet housut ja niistä lyhennettiin lahkeetkin.

Kissatkin nauttivat syyssäästä.