Mitkä silmät!

Viikonloppuna ristiäisiä kuvaamassa, siellä oli myös tämä lumoavasilmäinen tyttönen.

Perintöpeurat

Nämä peurat ovat tummun perintöä, tykkäsin niistä jo lapsena, kun niitä kirjahyllyssä ihailin. Nyt ne ovat viettäneet talven lasipurkissa senkin päällä. 

Maanantai oli perinteinen maanantai, liian pitkät ateriavälit ja nälkäkiukku. Onneksi on joku, joka osaa välillä sanoa täysin oikeat sanat.

Velvoitteeton viikonloppu

Eilen en ehtinyt leipomaan muffinsseja, joten piti tuunata kaupan muffeille kourrutus. Maistui. Ihana viikonloppu tyhjää täynnä, ei mitään pakollisia menoja. Olen saanutkin paljon aikaan, leiponut (sämpylöitä ja pitsaa), saattanut opintopäiväkirjan valmiiksi, siivonnut ja pessyt pyykkiä, sekä laittanut yhden työpaikkahakemuksen.

Kaiken tämän lomassa olen katsellut Downton Abbeyn ensimmäisen tuotantokauden, sitä voin kyllä suositella kaikille brittidraaman ystäville, loistava sarja. Mies ei oikein ymmärtänyt ja nukahti eilen kun aloin sitä katselemaan.

Olisin toki voinut nukkua pitkään ja fiilistellä, mutta jostain syystä olen noussut aamulla ennen yhdeksää ihan automaattisesti. Ei huono asia tämäkään, tuleepa illalla sitten mentyä ajoissa nukkumaan. Tänään jos vielä jotain oikein hyvää kokkaisi ja kaupasta täytyy kyllä hakea lisää appelsiineja.

Talvivaloa

Pidin tänään vapaata, kun viikonloppu meni työn merkeissä Kokkolan Talvitansseissa. Olin tosi väsynyt, kun en oikein missään välissä saanut levätyksi. Tein päätöksen siirtää opiskeluun liittyvät näytöt vasta syksylle, ei minun ole mikään pakko niitä alkaa nyt keväällä stressaamaan. Onpa enemmän aikaa ottaa portfoliokuvia ja opetella kaikenlaista. Olo helpottui tämän päätöksen myötä välittömästi. 

Toivon, että saan kevään edetessä energiani takaisin. Nyt elämä tuntuu jotenkin hirveän tahkealta.

Talven piristäjät

Appelsiineja ja verigreippejä

Tähän aikaan vuodesta pitää saada jotain raikasta ja kirpeää. Ystävän luona maistoin verigreippiä ja sain himon. Ihanan mehukkaita ja piristäviä.

Auto on ollut pari päivää ihan jäässä. Eilen ladattiin akkua, mutta aamulla se oli taas tyhjä. Pitänee ostaa siis uusi, vaikka olisi ollut kyllä muutakin käyttöä rahoille. Kouluakin olisi ollut, mutta mitenkäs tästä mihinkään lähdet. Noh, jotain positiivista sentään se, että onpa ollut enemmän aikaa olla miehen kanssa.

Menin myös hellävaroen pyöräyttämään topsia korvassa ja nyt on oikea korva todella pahasti lukossa. Kyllä sillä jotain kuulee, mutta aika heikosti. Toivottavasti ongelma on ohimenevä. Ja tiedän kyllä, että ei saisi korvaan mennä lykäämään mitään. Ehkä nyt sen uskonkin, on meinaan sen verran epämukava vaiva.

Pieni prinsessa

Lapsikuvauksia on nyt ollut mukavasti, mutta lisääkin mahtuisi kalenteriin. 

Tiedän, että valvon liian myöhään ja pitäisi nukkua enemmän, mutta kuvia on vain niin mukava pyöritellä. Sitäpaitsi yö tuntuu olevan ainoa aika, jolloin saan tehdä omiani. Tämä viikko ja ensi viikko viikonloppuineen on aika kiireistä. Tuntuu, että en ole oikein saanut levätä pitkään aikaan. Viikonlopuistakin on tullut ihmeellistä suorittamista, kun pitäisi kaikenlaista ehtiä tekemään ja viettää miehenkin kanssa aikaa joskus. Olen ollut aika huonolla tuulella varmaan useamman kuukauden. Tai sitten kuvittelen. Asiaa ei nyt helpota se, että on oikeasti asioita, jotka täytyisi tehdä, mutta keskittymiskykyni on täysin kadoksissa.

Päivät katoaa

Tyttö pienoinen. Ja huomenna taas yhtä pikkuisen isompaa tyttöä kuvaamaan.

Tällä viikolla olisi tarkoitus käynnistää yksi kuvausprojekti, toinen jo onkin meneillään. Näiden kesto voi olla mitä tahansa vuodesta muutamaan vuoteen. Salaman kanssa on harjoiteltavaa ja kaikenlaista semmoista. Viikonloppuna koulua. Kello on monena iltana paljon ennenkuin edes huomaankaan. Silti tuntuu, että asiat vain jäävät tekemättä. Mutta ehkä elämässä kuuluu olla sellaisia kausia.