Reipas raparperiretki

Tiitiäisen satupuu on myös yksi lapsuuteni rakkaimmista kirjoista. Minulla onkin siitä hyllyssä luultavasti mummun kautta minulle päätynyt ensipainos, jossa lukee takasivulla, että "arvostelijan kappale". Se kirja on ihanan luetun näköinen ja kyllä sitä luettu onkin.

Ennen olin hirveä kirjahamsteri, ostin lähes minkä tahansa kirjan hyllyyni, mutta jotenkin olen nyttemmin luopunut sellaisesta ylimääräisen materian haalimisesta. Miksi ostaisin kirjoja, joita en edes lukisi. Niinpä olen päättänyt hankkia hyllyyni vain kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kirjat, sellaiset jotka luen yhtä uudelleen ja uudelleen. Ehkä jotakin mielenlaadustani kertoo se, että ne ovat yleensä lastenkirjoja. En pidä mistään niin paljon kuin värikkäistä kuvista ja nokkelista tarinoista.

Tämä kirja kokoelmastani puuttuu (puuttuu toki moni muukin). Muistan lapsena lainanneeni sitä kirjastosta säännöllisesti, koska rakastin kirjan kuvitusta. Varmasti tulee tämäkin hankittua, kunhan jostain silmiin sattuu.