Stressihormonit huipussaan

Huh, tänään olen taas istunut auton kyydissä, liki 300km. Kyllä vähän hirvitti ja stressasi, mutta kestin urhoollisesti. Koitan nyt rentoutua ja selvitä.

Töistä tultuani kävin kaverilla purkamassa oloani ja helpottihan se. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni, kun muistan miten muutamia vuosia sitten 35km:n matka oli yhtä tuskaa ja itkin sen aikana monesti. Enää en jännitä niin paljon, vaikka ei se nautintoa ole.


Eilen kävin vanhempien kanssa rannalla. Siellä oli aikamoiset tyrskyt ja tuuli kovasti.

Illalla kokkasin minulle ja miehelle riisiä ja kaupasta saamiani kanavartaita. Olin jo pitkään suunnitellut mokomien ostamista ja nyt niitä näkyi lihatiskissä 50% alennuksella. Kassalla täti sanoi, että niissä oli viimeinen myyntipäivä jo eilen joten hän ei voi niitä myydä, mutta että hän voi laittaa ne hävikkiin ja voin ottaa ne jos tahdon. Eiväthän ne nyt miksikään yhdessä yössä olleet menneet, joten kokkasin oikein oivallisen aterian. Ei ainakaan vielä ole mitään outoja tuntemuksia ollut.

Illan päätteeksi nautiskelen Desperate housewifessin tuoreen jakson ja toivottavasti saan unen aikaisin.

Olen kyllä yllättävän vireä siihen nähden, että aamulla piti herätä jo kuudelta, enkä ole sellaiseen todellakaan tottunut. Unenkin sain vasta joskus yhden jälkeen, joten ei paljoa tullut viime yönä nukuttua.