tiistai 30. joulukuuta 2008

Kissanpäiviä

Tänään tein karmean löydön pesuhuoneestani, ikkunan välissä surisi iiiiiso ampiainen. Koska olen lapsena saanut isältä sellaisen mallin, että ampiaisia pitää juosta kiljuen karkuun, en uskaltanut itse tehdä ötökälle mitään, vaan piti soittaa apuvoimia paikalle. Äiti kävi kauppareissullaan ruiskuttamassa vähän raidia ikkunan väliin ja se karmeus luultavasti kuoli. Olen vähän avuton noiden lentävien ötököiden kanssa, menen ihan paniikkiin, vaikka minua ei ole edes koskaan mikään pistimellä varustettu pistänyt. Hämähäkit ja muut mörrinkäiset kyllä siedän.

Ampiaistapauksen selvittyä lähdin vanhempien luokse katselemaan näkyisikö sitä oravaa ja näkyihän se. Kameralla en vain taaskaan saanut sitä metsästettyä, mutta toivotaan, että perustamamme ruokintapaikka houkuttelisi sen useammin näkösälle. Klunssi sen sijaan suostui poseeraamaan jopa yhdessä kuvassa.

Miehen vanhempien luona kävin katsomassa Göstaa, joka oli kuulemma eräänä päivänä jo kaatanut joulukuusen.

Eilen olin ystävän synttäreitä viettämässä. Lauloimme Singstaria ja söimme ystävän tyttären tekemää aivan ihanaa dajmkakkua. Nam. Nyt pistin uuniin kanaa ja hiukkasen riisiä ja pekonia, veikkaanpa, että tulee hyvää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti osaavat kyllä kisut poseerata! <3

Singstarista puheenollen-haluaisin sen myös itselleni, mutta toistaiseksi ei sitä meillä ole *sääli* vielä näkynyt. Toisaalta taitaisi miehelläni tärykalvot mennä kun laittaisin Abbat raikumaan ;D

Suvi kirjoitti...

Ampiaisten kans oon yhtä mahoton. Täsä vähä ennen joulua yhtenä iltan käppäili yks horroksinen yksilö keittiön lattialla. Melekein astuin päälle. Miika oli just pois kotua, joten laitoin sitte kakkukuvun sen suojaks ja vietä saviastioita painok, ettei vain pääse pakoon. Paniikin vallasa sitte ootin miehen kotiinpaluuta.

Ja aina oon aatellu että talvi on sitä ötökkävapaata aikaa, mutta eipä se niin taia olla.