perjantai 27. helmikuuta 2009

Ulkona vihdoin

Tänään uskaltauduin viimein ulos satumaisemaan. Oli ihan häkellyttävän kaunista. Kävelin hiljakseen tien päähän ja takaisin kameran kanssa. Vastapäisen rivitalon pihalla joku ruokkii lintuja oikein urakalla ja siellä kävikin hirvittävä vilske.




Tikkoja tuntui olevan joka toisessa puussa. Jos vähänkin pysähtyi ja kuunteli, huomasi jostain kuuluvan nakutusta.

Ulkoiluni jälkeen iski päänsärky, joka ei sitten lähtenyt nukkumallakaan. Äiti toi buranaa, joka ei sekään hirveästi auttanut ja päätin, että kun minulla tässä on lääkäriaika tulossa, niin pitää puhua migreenilääkityksestä. Ei tästä tule mitään muuten. Äiti on ollut ihana, kun on koko viikon huolehtinut minusta kuin pikkulapsesta. Mutta oli tämä flunssa aika kovakin, en muista milloin minulla viimeksi olisi ollut yhtä korkea kuume. Mutta äidille siis iso kiitos.

Kävin tänään myös terveydenhoitajalla punnituksessa ja reilusta kymmenestä kilosta (taisi olla 12 se kokonaissumma) on hiipinyt takaisin kolme. Nyt on siis korkea aika tarttua toimeen ja hävittää nuo takaisin tulleet ja päälle ajattelin vielä toiset kymmenen. Se olisi tälle vuodelle ihan hyvä tavoite. Nyt se tuntuu taas helpolta kun on joku valvomassa.

Illalla kävin tervehtimässä viikonloppulomailemaan tullutta serkkua ja tämän miestä ja sieltä ajelinkin oman kultani kainaloon. Gösta kirmasi pihalla vastaan ja naukaisi äänekkään tervehdyksen. Ratkoimme relaatio-peliä ja katsoimme jonkun aika huonon elokuvan. Mutta olipa ihanaa olla muuallakin kuin kotona. Olen todella hyvällä tuulella, kun alan olla jo melkein terve.

1 kommentti:

Bullukat kirjoitti...

Kauniita talvikuvia. Miten onnistuitkin tikkoja bongaamaan. Niitä tulee liian harvoin nähtyä.