Tällainen unelmamökki löydettiin eiliseltä näytelmäreissulta palatessa, kun päädyttiin vähän kiertoteitä seikkailemaan. Paikalle sattunut kyläläinen kertoi meille talon historiasta ja siitä miten kyläyhdistys olisi halunnut aikanaan sen pelastaa, mutta perikunta ei suostunut myymään. Nyt se on jätetty vain ränsistymään. En ollenkaan ymmärrä tuollaista. Miksi jättää vanha, ihana talo ajan armoille, kun siitä olisi kunnostettuna voinut olla iloa vielä monille sukupolville, nyt se taitaa olla jo korjauskelvoton. Miten ihanan kahvilan tuohon olisikaan voinut perustaa.Kotimatka sujui autokammosta huolimatta oikein mukavasti, vähän seikkailtiin ja oltiin muka näkevinämme karhu, joka saattoi olla hirvi, tai sitten mopoilija. Käytiinpä järvelläkin ja jotkut kastelivat varpaansakin.
Näytelmänkin osalta reissu oli onnistunut, yleisö oli mainio ja naurua tuntui riittävän.
Tänään olin pappilassa apuna pitämässä Ruustinnan Kahvipöytää, siitä enemmän kunhan jaksan kuvia purkaa.
3 kommenttia:
No en ymmärrä minäkään, miksi noin ihana talo päästetään rapistumaan ja loppujen lopuksi puretaan. Juuri tuollainen punainen vanha puutalo on minun lemppareitani. Voi, että tuolla voisi elellä onnellisena.
No nyt pitää melkein henkiä haukkua. Niin mukavan näkönen tupa. Aina syrjäkylillä ajellesa näkee näitä ränsistyneitä ja hylättyjä taloja, ja melkein itkuhan siinä tulee.
Tuo on kyllä niin käsittänmättömän ihana talo, ja käsittämättömän surullisessa kunnossa.
Lähetä kommentti