Tuntuu, että viikot sujahtavat toisensa perään ja en saa oikein mitään aikaiseksi. Kaikkea sellaista pientä ja muka tärkeää kyllä, mutta en mitään suurta ja oikeasti merkityksellistä. Stressaan, kun en tiedä kauanko saan töissä jatkaa. Toivottavasti ainakin kesän. Syksyllä voisi sitten miettiä jotain opiskeluakin. Ehkä. Kaikki on aina ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti