Ihan yhtäkkiä

Perjantaina oli töiden jälkeen tylsää. Edellisinä viikonloppuina on riittänyt niin paljon tekemistä, että paikallaan olo ahdisti, en osannut oikein rentoutua. Niinpä tein viidessä minuutissa päätöksen matkustaa serkun luokse junalla. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta juna oli myöhässä tunnin.

Serkun luona oli mukavaa, söimme ravintolassa ja vietimme vain yhteistä aikaa. Lauantaina oli tarkoitus mennä ostoksille, mutta pääsimme liikkeelle vasta sen verran myöhään, että suurin osa liikkeistä oli jo mennyt kiinni. Ei välttämättä mikään huono käänne, säästyipä rahat. Lisäksi löysin kauan haikailemiani kehyksiä Anttilasta, täältä oman kaupungin Anttilasta niitä ei löytynyt.

Palasin jo yhden yön jälkeen kotiin, en ole kovin mielelläni missään muualla yötä kuin omassa sängyssäni. Muutenkin tuollainen yhden yön reissu oli oikein sopiva irtiotto. Yllätän itseni toisinaan toimimasta aika spontaanisti, vaikka normaalisti olen aika rauhaisa ja suunnitelmallinen ihminen.


Tänään olen viettänyt aikaa kissojen kanssa pihalla, kuinkas muuten. Niiden toilailuja on niin mukava seurata. Saima ja Sylvi saivat valtaisan hepulin ja kiipesivät molemmat hopeapajuun ja kisailivat sen oksilla. Meno oli sen verran vauhdikasta, ettei siitä oikein montaa kuvaa saanut onnistumaan.

Pihapiiriin on ilmestynyt kaunis leppälintu.

Kun viime viikolla käytin työautoani huollossa, kävin odotellessani Biltemassa ja ostin pyörääni uuden istuimen ja lokasuojat. Isä vaihtoi tänään ne paikalleen ja pyörä tuntuu ihan uudelta, eikä etulokasuoja enää rämise. Suojat olivat kyllä harmikseni muovia, joten en tiedä kauanko ne kestävät. Vanhat pistettiin kuitenkin talteen, jos joskus tarvitsee vaihtaa takaisin.