Mooses

Mooses ilmaantui vanhempieni pihapiiriin muutama vuosi sitten. Kovaääninen ja ruma kolli, mutta tämä ei vaikuttanut villikissalta, vaikka vähän arka olikin. Isäni innostui Moosesta kesyttämään, ruuantähteet vietiin kuusen alle ja niin Mooses alkoi viihtyä pihapiirissä enemmältikin.

Lopulta Mooses antoi itseään rapsutella ja syliinkin sen saattoi ottaa, kesäpäivät Mooses loikoili etupihan kivetyksellä, eivätkä omat kissamme välittäneet siitä yhtään. Kesän kääntyessä loppua kohti, tapahtui jotain. Mooseksen takajalat eivät oikein tahtoneet toimia ja se vietti monta päivää puukasan alla piilossa, isä vei ruuat sille nokan eteen. Emme tiedä mitä tapahtui, mutta jalkojen toiminta ei ole vieläkään palautunut normaaliksi, mutta muuten Mooses vaikuttaa aivan tyytyväiseltä, eivätkä jalat ainakaan kipeät ole.

Talvipakkasten kiristyessä isä otti Mooseksen ulkorakennukseemme pienen takan ääreen lämmittelemään. Kehräys kuului ovelle saakka. Jouluna Mooses pääsi tupaankin, ensin vain eteiseen, lämpöpatterin viereen ja sitten se jo kohta olikin sohvalla pitkin pituuttaan makaamassa. Meidän kissat eivät välittäneet taaskaan mitään ja Mooses oli kuin kotonaan. Huomiota saadessaan se vastasi äänekkäällä naukumisella ja pyrki syliin, minkä vain huonoilla takajaloillaan kykeni. Sisäsiistikin Mooses tuntuu olevan, vaikka vahinkopissat siltä taisi yksi yö päästä, kun oli ollut liian kauan sisällä.

Että taitaa olla meillä uusi perheenjäsen tässä.