Keskiviikkona mummuni nuorin sisko täytti 80-vuotta. Juhlat pidettiin vanhempieni luona, vähän niin kuin lahjaksi vaatimattomalle sankarille. Niin ihana ilta, sääkin meitä suosi. Hoidimme äidin kanssa tarjoamukset, suvun miesväki soitteli musiikkia, laulettiin sankarin toivekappaleita pienellä sukukuorolla ja toiset yksinkin.
Sain houkuteltua sankarin muotokuviin, talon taakse, metsätielle. Itselleni nämä kuvat merkitsevät enemmän kuin osaan sanoa, hän on yksi lapsuuteni tärkeimmistä ihmisistä. En voisi kuvitella parempaa hoitopaikkaa lapselle, sain rakkautta ja huolenpitoa, olin vapaa ilmaisemaan itseäni, kukaan ei koskaan huutanut ja sain olla oma itseni. Elämä kulki rauhallisessa uomassaan ja minä siinä mukana, tästä kaikesta olen suunnattoman kiitollinen.
1 kommentti:
Voi Rakkaus kun on upeat kuvat <3
Lähetä kommentti