No niin, kotona ollaan ja aivan ehjänä. En oikein käsitä mitä itselleni tein ja millä ihmeellä itseni psyykkasin, sillä olin koko matkan ajan itse rauhallisuus. En hermostunut mistään, en ohituksista, en hetkellisesti liian lyhyistä turvaväleistä, en kerta kaikkiaan mistään. Kaikki tuntui tosi helpolta ja mukavalta, ei itkettänyt eikä ahdistanut tippaakaan. Pari kertaa tiukassa paikassa vähän hyperventiloin, mutta toinen käski rauhottua ja silitti kättä, niin enpä paljon muuta voinut.
Eli siis kerrassaan onnistunut reissu. Ennen kahtatoista lähdettiin ja perillä oltiin puoli seitsemän maissa, takaisin tultiinkin vähän vikkelämpää ja vähemmillä pysähdyksillä.
Ja keikka oli ehkäpä paras niistä kolmesta, jotka olen nyt nähnyt, joten senkin osalta kaikki osui nappiin. Päivällä koitan pistää kuvia, jos mies ehtii ne mulle lähettää, sen raukan pitää vielä ajaa klo 12 töihin 170km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti