Rakas ystäväni ajoi eilen peltikolarin, joten päätin käyttää iltani hänen tukemiseensa, kun hän sen verran järkyttyneessä mielentilassa oli. Onnea oli matkassa, kun ei käynyt kuitenkaan pahasti, vaikka ainekset suurempaan onnettomuuteen oli olemassa. Lähdin kuskaamaan ystäväni erääseen leirikeskukseen, jossa oli muutama hänen ja minunkin ystävä viettämässä juhannusta rauhallisissa merkeissä. Maisemat olivat upeat, kyllä siellä mieli sai rauhan.Yksi näistä tuttavistamme on oikea virkkausmestari ja sainkin sitten idean, että hän voisi opettaa minulle jonkin yksinkertaisen virkkausmallin, sattui olemaan autossa nimittäin askartelulaatikko virkkuvälineineen mukana. Hän sitten opettikin minulle isoäidin neliön, en kehtaa kyllä vielä tuotoksistani tähän kuvia pistää, sen verran on vielä haparoivaa jälkeä. Mutta oon todella onnellinen tästä uudesta taidostani, nyt näiden opetusten perusteella osaan myös jatkossa tulkitakin niitä kryptisiä virkkausohjeita netistä tai lehdistä.
Minun piti vain viedä ystäväni, mutta loppujen lopuksi olinkin lähdössä kotiin vasta kolmelta yöllä ja ystäväkin lähti kyydissä omaan kotiinsa, vaikka hänen oli ensin tarkoitus jäädä yöksi. Onhan se oma sänky turvallisin järkytyksen keskellä. Tänään vien hänelle sienipiirakkaa ja otan virkkuuvälineet mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti