Laiskottelua

Olen mielestäni ansainnut iltapalaksi muutaman palan yrttivoipatonkia ja teetä (jonka sekaan loraus miehen suoraan navetasta tuomaa maitoa, nam) kummitätini minulle maalaamasta kissamukista. Mukin kaverina oli aikoinaan vielä valtavan iso lautanen, mutta veljeni taisi sen joskus tiputtaa ja sen tarina loppuikin siihen. Muki on onneksi pysynyt ehjänä.

Tänään olen viettänyt pitkästä aikaa rauhallisen päivän. Oli kyllä suunnitelmissa mennä äidin kanssa hakemaan naapurikunnasta pari maalauspohjaa ja kaikenlaista, mutta hänellä oli sitten niin kiire että ei menty kuitenkaan. Ihan hyvä niin, sillä nytpä minulla oli aikaa loikoilla miehen kanssa ja höpötellä ennen töihin menemistä.

Töissä taas vaihteeksi kaatelin likavettä lattialle, kun en vain osaa. Noh virheistähän sitä oppii. Oikeasti jos siivoamistani seuraisi, niin se varmaan olisi kuin paremmastakin slapstick-komediasta, törmäilen seiniin ja lyön itseäni päähän mopeilla. Kertakaikkisen kömpelöä touhua. Ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en todellakaan pidä tuosta työstä, teen sitä nyt vain sen vuoksi, että olisi edes jotain tekemistä, ettei polla sekoa. Taloudellisestikaan tässä hommassa ei nimittäin ole mitään järkeä, sillä saisin työttömänä makoillesani enemmän rahaa.

Lämmitin vieläpä saunan itseni iloksi, koska olin taas niin jäässä. Toivottavasti kesä alkaisi sitten elokuussa, kun tuo työni loppuu ja olen päättänyt pari viikkoa vain olla ja lähetellä niitä avoimia hakemuksia oman alan työpaikkoihin. Silloin menen kyllä rannalle makaamaan, ihan vain siitä silkasta ilosta, että voin niin tehdä vaikka keskellä päivää.

Nyt katselen vielä hetken Gilmoren tyttöjä ja sitten nukahdan ja aion nukkua pitkään ja hartaasti.