Huoh. Kesä alkaa olla auttamattomasti takanapäin. Serkkukin lähti tänään, oli niin mukavaa hänen seurassaan, että väkisinkin tulee haikea olo. Olemme olleet ystävyksiä lapsesta lähtien, olemmehan saman ikäisiä. Silloin lapsena vietimme kesät yhdessä meidän mökillä ja milloin missäkin leikkien ja niinä vuosina hitsauduimme aika tiiviisti yhteen. Voisin sanoa häntä siskokseni, niin lujat siteet välillämme on.No, onneksi tiedän, että ensi kuussa taas tavataan!
3 kommenttia:
On jollain lailla haikean ihanaa kuulla tarinoita ihmisistä, joille hyvä ystävä on esimerkiksi oma sisko, serkku tai muu sukulainen. Omanlaisensa rikkaus elämässä. Itse olen suvun nuorimmainen, joten koskaan ei ole ollut oman ikäisiä serkkuja joiden kanssa olisi voinut tutustua. Saat olla todella onnellinen :)
niin se syksy tulee väkisin.. ompa teillä ihanan näköisiä omppuja! osaat ottaa kauniita kuvia :)
Marika, olen todella onnellinen ihanista sukulais-ystävistäni. Heitä onkin aikamoinen joukko. Ihan maailman parhaita tyyppejä.
Kiitos Mursuliina, yritän kovasti ottaa kauniita kuvia, hyvä että olen mielestäsi onnistunut.
Omput ovat muuten mummun pihalta, meillä kotona ei vielä omenapuu ole niin iso, että se tuottaisi hedelmiä.
Lähetä kommentti