Yön pimeinä hetkinä leivoin juustomuffinsseja, reseptin varastin täältä. Juustona käytin emmentalia. Innostuksen syy oli muffinssivuoka, jonka vihdoin sain viime viikolla ostettua. Koska en ole erityisemmin makean ystävä, niin juustoversiot sopivat makunystyröilleni oivasti. Ja kyllä ne hyviä olivatkin (ovat edelleen, en sentään kaikkia syönyt).Leivoin myös sen takia, että koko päivä oli aikalailla inhottava ja halusin piristää itseäni. Inhottavuus ei johtunut kenenkään sanomisista tai tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, kunhan vain olin huonolla ja masentuneella tuulella. Ehkä osittain siksi, että siitä työpaikasta jota hain ei ole kuulunut mitään.
Mieskin koitti piristää ja pyysi minut luokseen katsomaan Monty Pythonin The meaning of lifeä (tai ei hän kyllä kutsuessaan tiennyt, että se tulee televisiosta, katsomispäätös syntyi vasta kun huomasimme sellaista ohjelmaa olevan tarjolla). Ja kyllähän se piristikin. Mies vain ei ole oikein tottunut valvomaan ja puolessa välissä elokuvaa nukahti olkapäätäni vasten. Hätistin hänet peittoihin ja lähdin itse kotiin katsomaan elokuvan loppuun ja leipomaan niitä muffinsseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti