lauantai 21. helmikuuta 2009

Satua



Aamulla olin vielä pirteä, enkä lainkaan sairas, joten ajoin vanhempien luokse ja kävin pihalla kuvaamassa. Eivätkö nuo metsät olekin kuin sadusta? Voisin tuijotella niitä ikuisuuden. Myöhemmin vein äidin tekemään jalkahoidon ja ajeleskelin itse ympäri kylää, etsien kaikenlaista kuvattavaa. Sitten alkoi olo tuntua kuitenkin niin sairaalta, että en enää jaksanut autosta nousta. Kotona nukuin parin tunnin päiväunet ja olo oli yhä kuumeinen.

Miehen sisko ja toinen ystävä tulivat käymään ja piristivät kovasti. Napostelimme kaikkea vähemmän terveellistä ja rupattelimme kaikenlaista. On ihanaa kun on tuollaisia mahtavia ihmisiä elämässä. Heiltä saa voimaa ja iloa näin sairaanakin.

Maanantaiksi varasin itselleni ajan eräältä terveydenhoitajalta punnitukseen ja koitamme aloittaa taas painonseurannan. Viime vuonna hän tsemppasi minulta reilun 10kg pois, joten tästä on nyt hyvä jatkaa.

3 kommenttia:

Helinä kirjoitti...

Huikeita maisemia tosiaan!
Parempia vointeja sinulle :)

Bullukat kirjoitti...

Rakastan puita ja talvea, joten kuvasi ilahduttavat kovasti. Parane pian.

Sisustusunelmia kirjoitti...

Lumensumuinen päivä ja lumiset puut pysäyttävät aina hetkeksi unelmoimaan:)

Kauniita kuvia!