Aamulla olin vielä pirteä, enkä lainkaan sairas, joten ajoin vanhempien luokse ja kävin pihalla kuvaamassa. Eivätkö nuo metsät olekin kuin sadusta? Voisin tuijotella niitä ikuisuuden. Myöhemmin vein äidin tekemään jalkahoidon ja ajeleskelin itse ympäri kylää, etsien kaikenlaista kuvattavaa. Sitten alkoi olo tuntua kuitenkin niin sairaalta, että en enää jaksanut autosta nousta. Kotona nukuin parin tunnin päiväunet ja olo oli yhä kuumeinen.
Miehen sisko ja toinen ystävä tulivat käymään ja piristivät kovasti. Napostelimme kaikkea vähemmän terveellistä ja rupattelimme kaikenlaista. On ihanaa kun on tuollaisia mahtavia ihmisiä elämässä. Heiltä saa voimaa ja iloa näin sairaanakin.
Maanantaiksi varasin itselleni ajan eräältä terveydenhoitajalta punnitukseen ja koitamme aloittaa taas painonseurannan. Viime vuonna hän tsemppasi minulta reilun 10kg pois, joten tästä on nyt hyvä jatkaa.
3 kommenttia:
Huikeita maisemia tosiaan!
Parempia vointeja sinulle :)
Rakastan puita ja talvea, joten kuvasi ilahduttavat kovasti. Parane pian.
Lumensumuinen päivä ja lumiset puut pysäyttävät aina hetkeksi unelmoimaan:)
Kauniita kuvia!
Lähetä kommentti