Hyvästi rakas mökki, paikka joka merkitsi niin paljon. Paikka jossa tunsi olonsa rauhaisaksi. Kuinka paljon on muistoja, ihania muistoja. Lapsuuden kesät, pimenevät loppukesän illat, venetsialaiset, uimista monta tuntia ja miten hyvältä maistui aamupala oman mökin pöydässä. Nyt sinne ei voi enää mennä, se on viety meiltä, vaikka siitä niin kovasti taisteltiin vuosi kausia. Niin kauan kuin muistan. Aina on mietitty onko tämä viimeinen kesä ja nyt se sitten tuli, viimeinen kesä. Salaa on mielessään jo kauan sitten luopunut, vaikka ei ole koskaan tahtonut uskoa, että maailma voisi olla niin epäreilu.
En haluaisi oikeastaan ajatella koko asiaa, haluaisin vain olla niin kuin ei olisi väliä, mutta en vain kykene. Jotain niin arvokasta on viety minulta pois. Mikään ei voi koskaan korvata Vattajan mökkiä, missään ei voi olla minulle sellaista paikkaa.Aiheesta muualla.
4 kommenttia:
Kiitos, liikuttavan kauniisti sanoit! Äiti itkee...
Uskon, että ottaa koville luopua paikasta, jossa on ollut onnellinen ja nauttinut elämästä. Onneksi sentään jäävät kauniit muistot, joista ehkä joskus pystyy nauttimaan, kunhan pahin surumieli menee ohi.
Onpa surullinen uutinen! paikka näyttää aivan ihanalta...
Sulle on palkinto tarjolla mun blogissani.
Onpa muuten kauniita kuvia ja kauniin näköinen paikka. Ymmärrän surun.
Lähetä kommentti