Kiitos

Tänään saimme suruviestin, Tummu on lähtenyt pois. Näin pelkäsin käyvänkin, olihan Tummulla ikääkin jo 92 vuotta. Olin ajatellut mennä tällä viikolla sairaalaan käymään, kun oli muutakin asiaa kaupunkiin, mutta en ennättänyt ajoissa. Harmittaa. Tummu oli loppuun saakka terävä päästään ja muisti varmaan puolen kylän syntymäpäivät ulkoa.

Lapsena olin paljon Tummun kanssa, olin usein mukana kaikenlaisilla reissuilla ja kyläilemässä. Tummu istutti minuun kiinnostuksen tähtitieteeseen ja luonnon tapahtumiin. Muistan, että Tummulla oli semmoinen jännä tähtilamppu, jolla pystyi heijastamaan taivaan kuvioita kattoon, sitä joskus katseltiin pimeässä huoneessa. Tummu osasi olla aika ankarakin ja mitään turhaa riekkumista hän ei suvainnut, mutta hänellä oli kuitenkin hyvin rauhallinen tapa selittää miksi jotain ei saanut mennä tekemään. Eikä hänen kyllä ääntään tarvinut korottaa.

Onneksi sain edellisessä työssäni kaupungin ruokakuskina viedä ruokaa myös palvelutalolle, jossa Tummu asui, näin häntä enemmän kuin vuosiin ja monena päivänä pysähdyin juttelemaan.

Monta ihanaa muistoa Tummusta jää ja niiden kautta hän jatkaa elämäänsä meissä läheisissä. Kiitos Tummu kun olit elämässäni.