Eilen Tummun hautajaiset, tänään pikkuisen Sampon ristiäiset. Ohjelmaa on riittänyt tälle viikonlopulle ja olenkin ihan väsähtänyt ja valmis nukkumaan ennen kymmentä. Epätavallista etten sanoisi.
Hautajaiset olivat kauniit ja ihanat, luulenpa että Tummun ja meidän suvun näköiset. Pidin muistelupuheen, tai ainakin yritin, vaikka itkuksihan siitä suuri osa meni. Mutta se oli jotenkin itselleni tärkeää, että saan ne sanat sanoa, olin kuitenkin varmaan se lapsenlapsista, joka hänen kanssaan eniten aikaa vietti.
Loppuviikosta sain yksi ilta jonkun virtapiikin ja oli ihan pakko näpertää jotain. Tiesin, että näkisin serkun hautajaisissa, joten päätin väsätä hänelle pöllötopin ja lisäksi kassin ja heijastimenkin vielä. Oi että oli rentouttavaa vain näpertää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti