Viime viikko on suihkinut ohi salaman lailla. Ennen kuin ehdin tajutakaan, oli jo perjantai. Ensimmäinen lähiopetusjakso alkoi ja ajatukset ovat pyörineet aikalailla koulun ympärillä. Huomenna vielä koulua ja ensi viikoksikin on jo aivan tarpeeksi ohjelmaa. Kalenteri alkaa näyttää melko täydeltä ja kaikkea pitäisi ehtiä ja kyetä tekemään.
Aamulla pitäisi nousta aikaisin ja levänneenä, mutta nyt ei jostain syystä taas väsytä ollenkaan, huomenna kyllä harmittaa tämä valvominen, kyllähän sen tietää. Ei sitä vain opi.
Koulumatkalta pääsin kotiin vasta ilta yhdeltätoista, kun piti käydä vielä serkkua moikkaamassa ja vanhempien luona pyörähtää.
1 kommentti:
Tuttua tuo valvominen. Sitä jää tekemään kaikkea kivaa, vaikka tietää, että aamuila katuu, kun ei meinaa jaksaa nousta ylös. Tsemppiä opiskelun ja muun oheisen kanssa.
Lähetä kommentti