Metsän valtiaat

Kertakaikkisen upea kuvausreissu on takanapäin ja läjä kuvia vielä läpikäymättä. Sain nukuttua edellisenä yönä pari tuntia, joten simahdin aika pian kotiin pääsemisen jälkeen. Oli kuitenkin pakko herätä muutaman tunnin päästä kuvia katselemaan ja värkkäilemään.

Ehkä se oli ensikertalaisen tuuria, mutta ensimmäinen karhu saapui apajille alle puolessa tunnissa siitä kun oli kuvauskojuihin asetuttu neljän jälkeen iltapäivällä. Siitä lähtien vilskettä sitten riittikin aamuyölle saakka.  Vilahtipa suolla myös ahma, mutta jäi sen verran kauaksi, että siitä en saanut kelvollisia kuvia.

Reissu oli kaikkinensa täydellisen onnistunut ja kotiin palattiin hymy korvissa, joskin aika lailla väsähtäneinä. Ja suunnitelmissa on jo monta uutta reissua. Kuvaaja-kollegan kanssa reissaaminen on oivallista, kun kukaan ei kyseenalaista tarvettasi pysähtyä ikuistamaan mitä erilaisimpia asioita.

Karhut olivat upeaa seurattavaa ihan ilman kameraakin. Saimme hyvässä valossa kuvia sen verran, että loppuillan saatoimmekin seurailla turrien toilailuja. Pimeimpään aikaan päätimme ottaa torkut, mutta heräsimmekin pian murinaan ja mylvimiseen, kun suolla oli käynnissä jonkinlainen kahakka. 

Kaikkiaan karhuja kierteli suolla viisi eri yksilöä ja ahmoja kaksi. Kotkakin nähtiin, mutta ei saatu häävisti ikuistettua. Mielenkiintoista oli seurata erilaisia karhupersoonia. Toiset olivat vähän arempia, yksi vaikutti vain naatiskelevan olostaan ja makoili rennon oloisesti. Kamerat eivät karhuja tuntuneet pahemmin häiritsevän, vaikka muutama todella lähelle uskaltautunut hieman säpsähtikin. 

Nyt onkin hyvä käydä yöunille ja olla tyytyväinen onnistuneesta reissusta. Viiksimoon palaamme varmasti vielä.