Reipas raparperiretki

Aloin etsimään vanhoilta cd:iltä erästä piirrustusta, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin pienet kuvat muutamien vuosien takaisesta opinnäytetyöstäni. Olen onnesta ihan suunniltani, sillä olen luullut että tuo aivojeni lapsi on ikuisesti kadonnut bittiavaruuteen. Suoritin opintoni työvaltaisesti, eli olin samalla ko. oppilaitoksessa töissä, valmistamassa kaikenlaista markkinointimateriaalia ja hoitamassa nettisivuja. Niinpä tein opinnäytetyönkin sitten työläppärillä. Koulun atk-vastaava ei kuitenkaan minuun sitten voinut sen vertaa luottaa, että olisi antanut minulle oikeudet polttaa levyjä sillä koneella, joten lähtiessäni talosta opinnäytetyö oli yhä läppärin uumenissa. Pyysin kyllä kauniisti ko. henkilöä sen minulle sieltä polttamaan ja lähettämään postissa, mutta eipä ole vieläkään postia tullut.

Silloin vielä luulin, että minulla on jossain itselläni edes jonkinlainen kopio työstä, joten en sitten soitellut sen cd:n perään, ajan myötä sitten karmea totuus vasta paljastui. Nyt löysin sentään nuo kuvat. Kyseessähän on siis kuvittamani ja taittamani pienoinen runokirja. Runot olen kirjoittanut aikoja sitten, mutta kuvituksen tein myöhemmin. Ehkä voisin noiden kuvien pohjalta rakentaa koko kirjan uudelleen.


Tässä vielä tuo kuvan runo, jos tuosta ei saa selvää:

Ankkalammen Analysointi

Ankkalammella kuhisi,
kaislikossa suhisi,
siellä huhuttiin olevan jotain hyvin salaista,
jotkut puhuivat jo valaista!

Eilen kaikki oli alkanut,
tutkimusryhmä oli saapunut,
pensaista otettiin näytteitä,
etsivät salaisia lähteitä.

Seuraavana aamuna kaikki oli ohi,
lammikosta löytyi vain mädännyt lohi.
Lammessa oli sinilevää,
yksikään kala ei enää liikauttanut evää.

Tutkijat julkistivat tylyn lausunnon,
ja kertoivat järven kunnon.
”Järvestä löytyi sitä ja tätä,
lisäksi sen pohja oli mätä.”

Niin Ankkalampi haudattiin
ja tutkijoille palkat maksettiin.
Lehtiin kirjoiteltiin juttuja,
kutsuttiin kylään tuttuja,
Ankkalammesta aina puhuttiin,
siitä monta vuotta vielä huhuttiin.