maanantai 8. helmikuuta 2010

Pohdiskelua

Äiti toi sairaalle tulppaaneja. Unohdinpa ne jo yhtenä päivänä ja huomasin niiden nuokkuvan surkeina ilman vettä, mutta kummasti nuo virkistyivät uutta vettä saatuaan. Ihania kukkia, kiitos äiti.

Huomaan tuntevani täysin aiheetonta syyllisyyttä sairastelusta. Epäilen, että muut eivät usko, että olisin oikeasti sairas, tai ainakaan niin sairas kuin annan ymmärtää. En oikein tiedä mistä tämä on lähtöisin. Tulee hirveän vainoharhainen olo. Olenko nyt oikeasti niin sairas, että pitää olla kotona (no jos pelkästä kaupassa käymisestä tulee hiki ja keuhkot pihisevät, niin kaiken järjen mukaan olen)?

Yhdessä vaikeassa elämänvaiheessa minulla oli ikävä luokkatoveri, joka jatkuvasti piikitteli poissaoloistani ja kyseenalaisti sairaanaolemiseni. Siitä tuli hirveän paha mieli. Tuli sellainen olo, että saanko nyt enää kouluun palatakaan, kun vastaanotto oli aina suoranaista vittuilua. "Missäs sitä ollaan oltu, sairaanako muka, niinpä niin!". Eihän hän tiennyt mitä minulla oli omassa elämässäni menossa, emme olleet millään tasolla ystäviä, silti hän koki oikeudekseen jatkuvasti huomautella minulle milloin mistäkin. Siitä on jäänyt tietynlainen pelko, ettei minua oteta tosissaan, tai että minun pitäisi kaikille maailman ihmisille todistella sairauksiani, vaikka ne eivät heille millään tavalla kuuluisi.

Olen vielä muutaman päivän kotona parantelemassa itseäni. Rakkaan serkun häätkin jäivät nyt sitten välistä, kun olin niin tukossa, ettei minusta ollut lähtemään. Itkuhan siinä pääsi, jos toinenkin. Tiistaiksi olen varannut ajan yksityiseltä lääkäriltä, joka on erikoistunut korviin, nieluun yms. Toivon, että saisin lähetteen nielurisaleikkaukseen, tai ainakin jotain selkoa tähän sairasteluun. Korvat ovat taas aivan kummalliset, tunnen kulkevani sellainen pyöreä kultakalamalja päässä.

4 kommenttia:

Melita kirjoitti...

Hei,
Loistava tuo Taberman sitaatti tuossa sivussa - tuli tosi tarpeeseen.Oma Taberman suosikkini on: Jos ruoho on vihreää se on vihreää pimeässäkin.
Hyvä että olet menossa lääkäriin - jos et ole mummokuumeiässä niin tuo kaupassa koettu kylmä hiki on kyllä merkki siitä että jotain on jossain.Toivottavasti selviää eikä auta poistua paikalta ennenkuin selviää.
Tulpaaneja ei voi liiaksi katsella niin kauniita ovat.
PS Helinän kautta täällä vierailulla

Jonna kirjoitti...

Voi, ei noin kannata tuntea. Vaikka ite sillon kans kun joutunut olemaan töistä pois esim. lasten sairastelun takia olu oli välillä ihan samanlainen..syyllisyys. Mutta nyt parantelet ittes kuntoon ettei puolikuntosena yritä töihin palata, siittä ei hyvää seuraa. Terkuin terveyssisar :)

Letti kirjoitti...

Parantelehan itsesi kuntoon ennen töihin paluuta !
TO-SI keljuja tuollaiset huomauttelijat. Niiden sanat kulkevat mukana turhan pitkäänn...saman olen kokenut ja sellainen oli ex-työpaikassanikin -huoh -
Toivottavati saat apua vaivaa lääkäriltä! Halauksin !

Mielikuvittelija kirjoitti...

Ei sairastumisille voi mitään :( Pitää vain antaa aikaa parantua. Se on oikeestaan sun velvollisuus, eikä siitä pidä olla syyllinen olo yhtään.

Itsellä oli viime talvena vähä väliä nuha, eikä putkea saanut poikki millään. Sinänsä oma syy. Olin vain muutaman päivän aina pois töistä ja sitten taas tyhmänä puolikunnossa hommiin.

Sairasloma on muuten ihan tyhmä termi. Ei kukaan "lomaile" ja nauti vapaasta, kun on sairaana ja surkea olo.

Jaksamista ja paranemista.